Vesi Väärässäjoessa on laskenut sen verran matalalle, että nyt on pystynyt menemään vaikka keskelle jokea kuvaamaan, mitä nyt sattuu kuvattavaksi löytymään.

Luonnosta ei kuvattava lopu koskaan: Keltakurjenmiekat alkavat aukoa komeita kukintojaan. Kasvi on tällä alueella rauhoitettu.

Västäräkkipariskunta jatkoi neidonkorentojen pyytämistä ja rantasipin poikaset pysyttelivät edelleen piilossa.

Korentoja on nyt niin paljon että hyvin niitä riittää lintujen ruuaksi ja ilmeisesti toisessa kuvassa niitä ollaan munimassa lisää. Tuskinpa tuo naarasyksilö joessa takapuoltaan pesee.

Jälkiä tunnistamalla on myös mahdollista tehdä lajinmäärityksiä. Ylimmässä kuvassa on selvästi paljasjalkaisen typpöläisen siro jalanjälki, mutta jokirannan savikossa liukastellut eläin on jo vaikeampi tunnistaa.

No sehän oli kauris. Säikäytimme toisemme joenrannalle menevän polun varrella.

Ja sillä aikaa kun olin kuvausreissulla, Sauli huolehti että tuore liha ei talosta pyhien aikana lopu.