Kahdelta lopettelin työt perjantaina, että hyvin ehdin Kalajoelle puoli neljäksi, josta sitten alkoi täyteen ahdetun farmariautomme taival kohti Hämettä. Kaikki seitsemän paikkaa olivat käytössä ja kun vielä jokaiselta löytyi kisakassia ja vähän muutakin tavaraa, niin hieman ahdasta oli, mutta hyvin toisensa tuntevaa nostajaporukkaa se ei juuri haitannut. Peräkontin tilapäisistuimen pienuudesta johtuen ajoimme lyhyen välin kerrallaan ja vaihdoimme koppiin tiheään uudet istujat, etteivät kenenkään koivet pääse pahoin jumittumaan. Neljän pysähdyksen taktiikalla ajaen sitten Lempäälän majoituspaikkaan puoli kymmeneksi jouduimme, johon olin väliltä soittanut ja pyytänyt saunaa pitämään lämpimänä porukkaa varten vähän pitempään, johon myös ystävällisesti Kanavasta suostuttiin. Menomatka meni mukavasti, Lapualla tosin itseltä kaatui melkein täysi kahvikuppi pöydälle ja Tampereen jälkeen hurautin moottoritieltä vahingossa Hervannan ramppiin, mutta tein sitten uuden reitin valinnan ja ajeltiin Kuljun kautta, koska tie oli tuttu sen takia, että Leilan täti miehineen asuu niillä nurkilla. Asiallisissa, juuri tarkoitukseemme sopivissa tiloissa sitten yömme vietimme ja aamupalallakin oli tarjolla lähes kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Kilpailujännitys tosin alkoi jo näkyä ja kovin heikosti söivät kilpailijat vaikka esimerkkinä yritinkin olla ja kertoa, että kaikki tämä ruoka on ihan meitä varten tarjolle laitettu. Osa sentään kehotuksestani teki muutaman voileivän kisapaikalle punnituksen jälkeen syötäväksi.

 Punnitus sujui rutiinilla ja kun sinclair-kilpailu oli kysymyksessä, niin hyvin löytyivät sarjat kaikille. Paikalla oli koko liiton pomoporukka ja kätellä sai oikein urakalla tuttuja naamoja. Ahtikin oli paikalle tullut ja puheenjohtaja sai myöhästyneet 60-vuotis synttärionnittelut samoin kuin Everin Antti Kokkolaan unohtuneen erikoispalkintonsa ja vielä ihan ehyenä.

 Aikatauluun mukaan puoliltapäivin minuutilleen sitten kisa käynnistyi ja Maria sai kunnian olla ensimmäinen nostaja. Rutiinisuoritus ja onnistunut aloitus ja jatkoa seurasi siihen malliin, että tuloksena kuuden putki ja kasaan yhteistulos sataviis (47+58) ja viiden nostajan joukossa kolmanneksi parhaat pisteet ja sehän tiesi nousua palkintopallille Annan ja Jennin seuraksi.

 Alle 20-vuotisissa keveissä miehissä johon oli yhdistetty sarjat 56-69kg olikin sitten peräti puolet huollettavistani tositoimissa ja kun vastustajat olivat aika kokemattomia ja uusia tulokkaita painonnostolavoilla oli odotettavissa Kalajoen jäsenväliset kisat mitalisijoista. Junkkari-Rami tiedettiin jo ennakkoon vahvimmaksi ja vaikkei harjoitusta alla näihin kisoihin paljon takana ollutkaan niin ykkössijan poika varmoin ottein valtasi. Sami ja Antti sitten ottivat tiukasti yhteen. Samilla oli niukka johto tempauksen jälkeen, vaikka viimeinen kasikolmonen äänin 2-1 hylättiinkin. Mutta Antti kuittasi työnnössä väkisin  edelle runtaten peräti satkun suorille käsille ja ohitti Samin kahdella pisteellä. Kilomääräisesti eroa kertyi kuusi kg. Molemmat pojat paransivat keskinäisessä kisassa omia ennätyksiään reilusti ja  tasan tarkkaan tulokset olivat Samilla 80+95 ja Antilla 81+100.

 Kaksi nostajaa oli sitten vielä suojatteinani viimeisessä ryhmässä. Nimittäin Heikki äm ja Miika. Miika sai tiedon jo ennen kisanalkua, että pääsee toukokuussa Islantiin Suomea edustamaan joukkuekisassa, johon tulee kolmihenkiset porukat kaikista viidestä Pohjoismaasta. Liekö se sitten saanut pojan innostumaan siihen malliin että tempauksessa nousi peräti 127 kiloa ja Mikan piiriennätys kasivitosessa parani parilla kilolla. Työntö jäi sitten alkupainoihin (140), mutta sekin takasi opiskelijoiden mestaruuden Kalajoen lukion ekaluokkalaiselle. Ryhmässä kilpaili peräti 15 nostajaa, joka siis muodostui alle 20-vuotiaista nostajista, joiden kilomääräiset sarjat olisivat olleet 77-+105 kiloa. Heikki kisaili hyvin porukan mukana ja pääsi kymmenen sakkiin temmaten 82 ja työntäen oman ennätyksensä 115 kiloa. Ei siis turha reissu Marian koulukaverillakaan, joka kotimatkalla paljastui armoitetuksi tarinan kertojaksi ja tunnelman ylläpitäjäksi.

 Viiden aikoihin nostajien huoltaja sitten muuttui autonkuljettajaksi taas ja osoitteeksi annettiin Tampereen Koskikeskuksen Rax-syöttölä ja jos ei aamupala porukalle oikein maittanut, niin nyt ei tarvinnut kahdesti syömään käskeä. Kaksi nostajaa (S+A) sai vielä ajatuksen elämysmatkailusta syönnin aikana ja tekivät päätöksen, että täältähän tullaankin junalla vasta myöhemmin kotio ja kun olivat täysi-ikäisiä, niin mikäpäs minä oli suunnitelmaa vastustamaan ja syönnin päälle ajettiin vielä aseman kautta kisakavereille junaliput hankkimaan. Kotimatkalla kun vielä puhelimella tuloksia kisoista lehdille tutun toimittajan kautta hoitelin, niin asiat alkoivat olla hallinnassa ja kun autossakin oli mukavasti tilaa paluumatkalla, niin ilman kommelluksia ja vähin pysähdyksin Pohjanmaalle palailimme ja ennen puoltayötä Kalajoella jo olimme ja liki 900 ajokilometrin kisareissu oli takanapäin.