Siiponjokivarresta aloitetaan ja tällä kertaa sen toiselta rannalta. Hiekkatietä pääsee Kurikkalasta Rahjaan myös joen eteläpuolelta. Tuttujen koskien virtaamat olivat jo aika rauhallisia.
Koskenrannan yksityisellä luonnonsuojelualueella kuuset ovat kasvaneet jättiläisten mittoihin ja rungon väri kertoo, että kasvu ei todellakaan ole päättymässä.
Pleunan punainen mökki on paikoillaan.
Kurikkalassa suvannolla ui valkoinen lintu. Se sai kuvalleen risukehykset.
Törmälänkosken alla on hyvä haukipaikka.
Kaakkurinlammelle seuraavaksi kotatulille ja eväiden syöntiin. Kävin ensimmäistä kertaa myös pienemmän lammen katsastamassa ja joutsenet olivat tänä vuonna siellä pesimispuuhissa. Matkan varrella jutustin hetken korppien kanssa. Sopuista porukkaa olivat ja tunsivat varmaankin sananlaskun: "Ei korppi korpin silmää noki."
Makkaranpaistoa ja eväiden syöntiä säesti raivoisa käenkukunta kankaalla. Cuculus canorus ei malttanut lentäessäänkään olla hiljaa ja välillä kuului se hauska loppukäkätys. Käki jäi kuvaamatta, mutta autonrenkaat kävi tarkastamassa joku perhonen josta sain kuvan. Nimeksi sopisi siis vaikka "urasyvyysmittari" tai "kesärengaskiitäjä."
Mustanlammen kautta pikavisiitille Pernun ampumahiihtostadionille, siitä Pitkänjärven kautta Rautakosken kodalle ja siinäpä se päivä oli mennyt ja eväät syöty.
Pitkältäjärveltä sen yleiseltä uimarannalta löytyy myös tulentekopaikka.
Rautakosken kodalla oli kaikki kunnossa.
Pernun hiihtomajan kohdalta lähtevälle Sahanojan reitille en tänään ehtinyt mutta käydään siellä sitten joskus toiste.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.