Siis lenkkeilystä. Vadelman poimintaa on myöhemmin ohjelmassa kunhan ilta hieman viilenee. Tasan tarkkaan vuosi sitten ei ollut välipäivä vaan maratonohjelmani oli vaiheessa jossa piti juoksemani 30 kilometrin testijuoksu.

 Kun sekä Tynkä-maratonin puolikas ja yksi pitkä kaksikymppinen olivat iltapäivän auringossa ja paahteessa aiemmin kesällä tyssänneet ennen aikojaan, niin päätin kokeilla todellista yöjuoksua tässä arviolta yli kolmen tunnin mittaisessa hölkässä. Iltakymmeneltä lähdin tuttua vitosen lenkkiä sahaamaan metsätien päästä ja viisi pientä juomapulloa asettelin kauniiseen riviin auton katolle, josta ne sitten oli helppo yksitellen napata mukaan ja niistä pikkuhiljaa naukkaillen tankkailla nestettä matkan varrella.

 Positiivinen kokemus se pitkä lenkki kuitenkin minulle oli, vaikka sen aikana minulle selvisikin, ettei yhdentoista kuukauden harjoittelu minulle koko pitkän maratonin läpijuoksemiseen riitäkkään. Yksi pullo jäi katolle ja viimeinen vitonen juoksematta, kun puolen yön jälkeen elokuun  pimeydessä juoksemisen sillä erää lopetin. 25 kilsaa oli joka tapauksessa pisin koskaan yhtäjaksoisesti juoksemani matka ja aikaa siihen kului tarkalleen kaksi tuntia 42 minuuttia päälle. Oman huiman panoksensa suoritukselle antoi lehtopöllö joka liihotteli aivan pääni yläpuolella parin viimeisen kilometrin aikana erottuen upeana tummana siluettina vasten yötaivasta. Vähän aavemainenkin oli tuo seuralaiseni ja ehkä se olikin vain väsyneiden silmieni harhaa.