Vai onko se hilla, lakka tai suomuurain, joka tapauksessa tämän seudun rämeillä ja nevoilla tosi harvinainen ja vähäsatoinen marja ja yleensä kahvikuppi riittää astiaksi, kun näitä poimimaan lähtee. Kiukuran takaa löytyi kesällä -75 vajaa kymmenen litraa, sen jälkeen on saaliit olleet itsellä ainakin huomattavasti pienempiä. Yleensähän näitä marjapaikkoja ei kerrota, mutta tuo kukinto löytyy noin kolme kilometriä Typöstä Kärkiseen päin umpimetsästä talvitien varresta, jota pitkin tämän illan pikku saunalenkin kävin tekemässä. Metsässä on nyt hyvä ja kevyt liikkua vaikka tavallisilla lenkkareilla, kun on ollut sateetonta ja metsäpohjat ovat kuivia. Nyt täytyy sitten vain toivoa ettei halla tai rankkasade tuotakin marjan alkua tärvele, niin käynpä sen sitten Hanskin puntin jälkeisenä lauantaina poimimassa ellei joku muu ole sitä antamillani ohjeilla ennen sitä löytänyt.

 Pohjois-Suomessahan tätä marjaa löytyy hyvinä vuosina nevoilta saavitolkulla ja entinen pudasjärvinen työkaverini tapasikin sanoa, että hän ei tätä pirun kivimarjaa suuhunsa pistäisi vaikka maksettaisiin. Lienee syönyt lapsena kiintiönsä täyteen. Minä kyllä söisin kera jäätelön vaikka joka ilta.

104261.jpg