Suomen vihreästä kullasta höylätyn helmipanelilaudan päälle lastasin vielä muutaman rahasen poseeraamaan. Neljä keskellä olevaa rahaa ympäri maailman ovat vain  todisteena siitä ettei kolikon pakko ole aina pyöreä olla ja japanilaiset ovat tarkkoina talousihmisinä hokanneet, että jos siihen tekee keskelle reiän, niin tekovaiheessa menee raaka-ainetta vähemmän.

 Vasemmalla on sitten tuo mm. vuosina 1987 ja -89 käytössä ollut raha ja sen alapuolella tämä ns. nikkelimarkka jossa tuon nimikkometallin osuus on kuitenkin vain neljännes lopun ollessa kuparia. Tuollaisia Sanni-äiti pyöritteli ja laskeskeli nopeaan tahtiin Pitkäsenkylän kaupassa töissä ollessaan ja varmaankin myös sinä tervakauppa päivänä jonka jälkiseuraamukset kantavat hyvinkin tähän päivään saakka ja toivottavasti pitkästi myös tulevaisuuteen.

 Oikeaan laitaan jää vielä kaksi eurooppalaista rahaa. Ylimpänä viisi frangia Belgiasta. Tämä kolikko on ollut maksuvälineenä viiden markan rahan sijasta erään hyvin pukeutuneen herrasmiehen ostaessa hevoselleen tarpeellista tavaraa. Todennäköisesti kysymyksessä on ollut vahinko, mutta pientä huijauksen makua tilanteessa on saattanut mukana olla. Asia on vanha ja se ei ole enää tutkinnassa. Alimmainen kolikoista on Leva nimeltään ja Varnan kultahietikoilta Suomeen päätynyt ja tyttäreni sai sen eurona eräästä oman kaupungin kaupasta vaihtorahojen joukkoon eksyneenä. Kolikon takaa löytyy kirkonmies risteineen ja tässä on monikin harhautunut luulemaan sitä Vatikaanivaltion euro-rahaksi, mutta tämä keräilyharvinaisuus tässä ei todellakaan ole kyseessä. Messuilla sain tutustuakin tuon pikkuvaltion uusiin kolikoihin ja 300 eurolla ne olisi saanut ikiomiksi kansioineen päivineen. Ostamatta jäivät niin kuin ne kultarahatkin.   

381015.jpg