Tulvakanavan, eli Kurranojan yli..

Seuraavaksi ylitetään Vääräjoki ja nuuskitaan samalla tuomen kukintoa.

Tämä pyörä on päässyt parempaan käyttöön..

Hiekkasärkillekin tästä pääsisi, mutta nyt ei mennä sinne, kuten aikoinaan jäätelövaelluksella.

Välillä oli ihan pakko pysähtyä poimimaan komea linnunsulka tien laidasta ja se päätyi kodan oviaukon yläpuolelle.

Iso kivi on paikoillaan ja kosken alustalla odottaa selvästi kahden kilon hauki pyytäjäänsä, mutta tänään ei ole kalailma.

Kiven päällä oleva mänty jatkaa sitkeästi kasvuaan

Kivi on kauan sitten haljennut. Olisikohan sama jättiläinen heittänyt tämänkin siirtolohkareen Rautioon, joka aikoinaan viskasi tänne Kukkarokiven?

Eihän sitä ilman eväitä näin kauas kotoa lähdetä. :-)  Ja kodalta löytyy myös kaksipaikkanen puucee, jonka edustalla on myös jonottajan istuin.

Ja paluumatkalla mennään pikitietä pitkin Kukkosaareen. Tupp + ö = Typpö. Siinä vielä lopuksi kotikyläni nimen tarina lyhyesti.