Vähä-Pylvään metsästysseuran riistamailta löytyy tämä polku, jonka varrella on kolme laavua. Kaksi yleisessä käytössä ja kartalla keskimmäinen niistä on yksityiskäytössä.
Ensimmäiselle laavulle pääsi autolla perille asti ja vähän ohikin. Sateinen sää ei houkuttanut soralla päällystettyä metsätietä kävelemään. Paanusaari oli annettu laavun nimeksi, toisessa kyltissä alempana lukee Vesimaa. Olkoon kumpi vaan. Puuliiteri/ulkovessa löytyi toisesta rakennuksesta.
Opasteita seuraten löytyi polunpää helposti ja aika lyhyen matkan päästä tuli vastaan tuo yksityinen laavu, jonka liepeillä oli myös kuvattavaa.
Vanhan reen luota Möyrynnevan laavulle oli vain puolisen kilometriä ja tuo katettu nuotiopaikka oli hyvään tarpeeseen, kun eilinen päivä oli varsin sateinen. Nuotion sytyttämisen jälkeen kävin pikku matkan kävelemässä pitkospuilla ja toteamassa että pikku lintutorni tarvitsee uudet tikkaat ja kyllä ne pitkospuutkin olivat aika pehmeässä kunnossa. Suolta lähti lentoon muutama teeri ja todennäköisesti ensi keväänä tuolla nevalla on käynnissä kunnon soidinmenot.
Kaiken kaikkiaan kiva paikka: Uusi vieraskirja, geokätkö ja ensimmäistä kertaa laavun varusteisiin kuului lehtiharava.
Pitkänlaiseksi oli jäänyt männyn kanto hakkuumiehen, tai naisen jäljiltä, tässä olisi parantamisen varaa. Huomattavasti parempaa jälkeä oli tehnyt petolintu saalinsa kanssa, kanahaukka varmaankin ollut asialla. Jalat ja kourallinen höyheniä. Viimeinen kuva kertoo, että on syksy ja ruskan aika.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.