Toukokuun hämärtyvät illat ovat aikaa, kun tätä varsin erikoisen katseen omaavaa kahlaajaa sekä kuulee, että näkee omassakin pihapiirissä. Yrittipä kurppapariskunta muutama vuosi sitten pesiäkin lähes talon seinustalle, mutta häirittynä poistuivat sitten lähiryteikköön. Siellä liikkuessani sitten lähes astuin hautovan linnun päälle, kun tämä lähes täydellisesti luotti suojaväriinsä. Metri jäi väliä ennen kuin äkkilähdöt lintu pesältään otti. Pesintä oli aivan alulla ja muniakin vasta yksi ja niinhän siinä kävi että linnut pesäkuoppansa hylkäsivät, kun sen paikka paljastui. Parin tunnin kuluttua kun uudestaan pesälle hiivein oli vain egu jäänyt muistoksi paikalle. Hokasin siinä, että nyt on tarjolla taatusti tuoretta ja luonnonmukaista ravintoa ja kuskasin munan kotiin. Keitin, kuorin ja siivutin ruisleivän päälle ja ripaus suolaa kruunasi komeuden ja eikun naamariin. Eipä se paljon kananmunan mausta poikennut. Pienenlainen oli, mutta kyllä sillä hetkeksi nälkää siirsi.

85237.jpg