Aamulla koneella lojuessani ja Älistä laiskasti pelaillessani alkoi niskassa tuntua, että joku tuijottaa. Siellähän se istui Leilan puolenkuution pihapetäjässä kuuden metrin korkeudessa Olli itse omassa harmaakarvaisessa persoonassaan. Ilme kertoi, että tule nyt hyvä mies mies hakemaan tuo kissasi sisälle, että pääsee lintulaudalle aamupalalle ennen kahdeksan uutisia. Saattoi tämä tupsukorva kyllä apteerata puun runkoakin ja miettiä paljonkohan saisi maapähkinöitä, jos puun kaataisi ja UPM:lle myisi omiin nimiinsä. Kaukana historiassa ovat siis ajat kun oravannahat olivat Suomessa käypää valuuttaa. Parhaimmillaan nahka on ollut hyvinkin arvokas, sillä sadalla vuodalla on aikoinaan saanut hankittua koko lehmän.

 Eräässä satoja tehtäviä sisältävässä monipuolisessa ongelmakirjassa oli myös oraviin liityvä "pähkinä". Pesässä asusti kolme kurrea isä- äiti- ja poikaorava. Yht`äkkiä tuulenpuuska paiskasi pesän maahan, mutta onneksi asukeille ei käynyt kuinkaan. Helpotuksesta huokaisten oravanpoikanen totesi, että tässä me kaikki neljä oravaa nyt sitten maassa istua kökötämme. Mitähän poikanen  tällä tarkoitti, kun maassakaan ei entuudestaan ollut yhtään lajitoveria.Hetken asiaa aikoinaan mietittyäni, kun tähän juttuun törmäsin, katsoin viisaimmaksi siirtyä vastausosion puolelle ja sieltähän se pähkinä avautui lauseeseen: Pikkuorava ei osannut vielä laskea.

 

 52857.jpg