Tänä iltana uskaltauduin pitkästä aikaa käydä katsomassa mitä kuuluu Peikkometsään kuivan kesän jäljiltä. Vähän oli ankeaa, kun puro oli kuivunut ja metsän pikku veijareiden vesimylly pysähtynyt todellisen energiakriisin takia. Kalanpyydykset lojuivat hyödyttöminä pitkin rantoja ja mustikoita poimimaan oli lähtenyt koko puronvarren väki.

 Toivottavasti tämä pieni metsälö, jossa uni ja todellisuus kohtaavat ei koe samaa kohtaloa kuin kommentoijan satumetsä, joka oli päätynyt metsäteollisuuden raaka-aineiksi sahoille ja paperitehtaille. Toisaalta, kun aikaa kuluu, niin luonto kyllä toipuu ja uudet puut versovat ja kasvavat nopeasti. Vanhan kansan viisaus kuuluukin: Kannot ne metsää kasvattavat.

136297.jpg