Pellon metsitys saatiin päätökseen tänään jo reilusti ennen puoltapäivää, kun sain seurakseni kolme raavasta miestä ja vähän yli tuhat kuusenalkua upposi mätästettyyn peltoon iloisen kalinan ja väliin naurunrähäkänkin saattelemina. Jos joku mielensä pahoitti, kun ei tänä vuonna mukaan päässyt eikä välttämättä edes kysytty, niin ehkä sitten seuraavalla kerralla seuratoimintaa mukavasti rahoittava talkoohenkinen työrupeama napsahtaa kohdallesi. Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille ja Eilalle, joka tämän työn Kisailijoille järjesti.

 Särkille olikin taksikeikka heti seuraavaksi, kun Villen ja Tumpin kävin alkavaan juhlahumuun viemässä. Hiljaista oli vielä puolenpäivän jälkeen, mutta iltaa kohti vauhti on varmasti kiihtynyt ja väkimäärä kasvanut ja mikä ettei, kun esiintyjäpuolelta löytyy tasokasta joukkoa: Apulanta, Irina, Lordi, siinä muutamia kovia esiintyjiä nimettyinä. Kun itse aikoinani 70-luvulla myös noihin keskikesän kemuihin railakkaasti osallistuin, niin varsinaista ohjelmatarjontaa alueella ei ollut, mutta se ei menoa haitannut vaan tekemistä ja menemistä kyllä riitti ja ohjelma järjestettiin suurella porukalla ihan itse.

 Tyngän Kivijärvellä sitten kotiin ajellessa pyörähdin samalla suunnitellen vähän pidemmän lenkin reittiä tuonne syyskesän päivien varalle ja uusiin maisemiinkin. Kuvaa kun äkkiä katsoo, niin tulee mieleen Rahjan kivikkoiset merenlahdet ja poukamat, mutta rannan puuston pituus kyllä paljastaa tarkkasilmäiselle, että Pohjanlahden rannalla ei todellakaan olla. Järvellä oli paljon sorsia ja lokkeja ja se oli myöskin rauhoitettu metsästykseltä ja niin ollen on todella ihanteellinen paikka vesilinnun pesiä. Aikoinaan tuli tehtyä muutama uistelureissukin tuolle järvelle jota soiset rannat ympäröivät. Pientä haukea ja ahventa oli saaliina, mutta parhaiten on itselle jäänyt mieleen, kun putosin rannan polulla yhden kerran  melkein kainaloita myöten rapaiseen suonsilmään.Housujen pesu järvessä oli edessä ja kalakaverit sillä aikaa auttoivat viluista nuorta miestä tekemällä pikku nuotion rannalle kiven päälle jossa sain sitten vaatteitani aamuyön tunteina kuivatella yökalassa kun olimme ja silloin ei järven rantaan todellakaan autolla päässyt vaan kävelyä pitkin hiekkakankaita kertyi useita kilometrejä. Kymmenisen kilometriä kertyi matkaa kotokylän ensimmäisille peltoaukioille, joten kolmisen tuntia saa varata aikaa, jos aikoo joku päivä pitkän kävelylenkin noihin maisemiin tehdä.

108965.jpg