...unhoon ei jäädä saa. Laulun sanoin vaihteeksi aloitin. 86 vuotta tulisi äidilläni tänään mittariin, jos elonpäiviä olisi suotu tälle varsin puheliaalle  ja ulospäin suuntautuneelle ihmiselle myös vanhuuden varalle. Maatalon tyttönä sai Sanni varttua ja raskaatkaan työt eivät haitanneet ja kun matikkapää oli kansakoulussa kympin arvoinen niin työpaikka jo hyvin nuorena  Pitkäsenkylän osuuskaupassa apulaisena oli kuin äitiä varten tehty. Tervaa ostamaan Tyngältä sinne sitten isäni Harrikalla joku kaunis päivä saapui ja siitä asiakaspalvelusta sai alkunsa ja kipinänsä pitkä yhteinen taival tuloksena kuusipäinen tenavalauma sahan tonttia tallaamaan.

 Yksi pieni tarina nuorikoiden seurustelusta on jäänyt kuultuna mieleeni. Jostakin olivat olleet tulossa, isä motskarilla ja äiti polkupyörällä. Olivat sitten saaneet kuningasajatuksen, että yhteinen matkahan sujuu ripeämmin, jos pyörän sarviin kiinnitetään köysi ja sitä vedetään nuorikko kyydissä moottorivoimin. Eikun menoksi vaan. Niin kauan kuin oli ollut suoraa tietä kaikki oli ollut "under the control", mutta mutkassa oli tuleva morsian pyörineen päätynyt mukkelis makkelis ojan pohjalle ja olipa vielä isäni säikäyttäen teetellyt tajutonta siihen saakka kunnes isä-Veikko oli hädän kanssa paikalle takaisin palannut. Kuinkaan ei siinä rytäkässä käynyt ja matkaa jatkettiin taas entiseen malliin kumpikin omilla pyörillään.

 Monenlaista ehti äiskä puuhata koti- ja navettahommien lisäksi. Käytteli muun muassa vanhaa myllyämme, näin isän työtaakkaa samalla keventäen. Viisikymmenkiloinen jyväsäkki vielä lähti ylämyllyn lattialta nostamalla syöttöpöydälle myllynkivien päällä olevaan trattiin kaatoa vartoomaan, sitä painavammat säkit sai sitten sahan puolelta käydä joku muu nostamassa jauhatusta odottamaan.