Isohkot olivat polkuanturoista jääneet jäljet aamupäivällä Koirajärven polulla ja takaisin oli eläin pyörähtänyt ennen metsäautotietä ja kadonnut synkkään kuusikkoon. Suven puolelle oli kelinkin nakannut ja sehän tiesi hyvä pitoa kengille, kun sopivasti oli pari senttiä lunta maassa. Hirvet olivat pitkästä aikaa olleet liikekannalla, liekö tuolla jälkien tekijällä ollut osuutta asiaan. Sellainen vähän aavemaisen sumuinen oli ilma ja näkyvyyttäkään ei ollut juuri kilometriä enempää. Toisaalta sumu on valokuvaukselle ilmainen lisä ja koroste.

 Koirajärven viertä kävelin oman metsän poikki talviteitä pitkin tuolle vanhaan lähes aarniometsän omaiseen kuusikkoon, jossa pieni autio punainen mökki pilkisteli lumen painosta katkenneiden puiden takaa. En tiedä oliko metsämökin tonttu paikalla sillä en käynyt ovelle kopistelemassa vaan jatkoin suoraan rämeen laitaan, josta iso metso lähti läheltä omaa poljettua mäntyään matalaa lentäen pakosalle.

 Puolitoistatuntinen kului itseltäkin kuin siivillä metsän siimeksessä kävellessä. Vauhti ei ollut kova, mutta vähän kun pukee "liikaa" vaatetta niin hyvin sai hien irtoamaan ja ihan kunnon kuntoilusta käymään tuon virkistyslenkin.

 Iltapäivällä nuoriso haastoi vielä salille Johannan johdolla kuntoilemaan ja kun joka tapauksessa oli tarkoitus huomenna treeneihin lähteä niin tulipahan lämmittelynostot tehtyä jo tänään ja huomenna pääsee suoraan itse asiaan. Tuomas yllätti ja oli pitkästä aikaa mukana ja Miika pyöräili myös paikalle. Pojat ottivat vähän tempauskisaakin. Miika näppäsi kuuskymppisen ja Tumppi hilikun päälle. Kasin verran sai kumpikin sitten työntäen pään päällä pysymään. Jossukin alkaa päästä taas hommasta jyvälle josta kertoi omaa kieltään hyvä nelivitosen työntö. Johanna sai helposti nelikymppisen ja rinnalle pari kiloa enemmänkin, mutta ei ihan vielä ylös saakka. 

333059.jpg