Aurinkoinen aamu houkutteli lähtemään näihin tuttuihin maisemiin termarikahvittelemaan ja vähän leipääkin kotatulilla lämmittelemään. Historian kota oli saanut kauniin kuurakuorrutuksen samoin kuin Koirajärven sammaleet ja heinät. Pakkanen oli myös taiteillut omia kuvioitaan mökkipolun vesilätäköihin joita myös aamuhämärässä yrittelin tallennella. Luonto oli sellainen unisen raukea, ilma tyven, pakkasta kymmenisen astetta. Ei edes hirvien jälkien näkynyt.

 Kotiin ajellessa oli hyvä hetki auringon juuri noustessa katsella ja kuvata hyhmälauttojen ohimarssia. Jos vesi olisi matalalla nämä lautat tarttuisivat koskien kiviin kiinni ja pakkasten jatkuessa pitkään jäädyttäisivät joen lähes tukkoon tavallaan pohjasta ylöspäin. Aikoinaan jokea padotessa tämä ilmiö sai aikaan lievästi sanottuna mielenkiintoisia tilanteita tammen pitäjälle.

 Kotona odotti lintulaudoilla mukava hyörinä. Nakkelia ei näkynyt, mutta "Nilikku-Peippo" oli edelleen täysissä voimissa ja se järri-sellainenkin oman osansa tarjolla olevasta appeesta kävi ammentamassa. Ruokaa ovat syöneet ja hamstranneetkin jo melkoisesti: Auringonkukan siementä n.60 kiloa ja maapähkinääkin kymmenisen kiloa, eikä talvi ole edes vielä alkanut. Titityyhyn on vielä pitkä matka, vaikka pimeimmän ajan ohi kohta päästäänkin.

305483.jpg