Pitkästä aikaa tuli käytyä myös täällä Jäkälänevan laiteilla katsomassa onko näköalatorni pysynyt pystyssä. Torni on hyvässä kunnossa, mutta nuotiopaikan kalusteet alkavat pikkuhiljaa pehmetä.
Tietä pitkin pääsee lähes perille, loppumatkalla kyllä on hieman pomppuista paikoin. Viimeinen suora ennen Kettupöllää miellytti silmää, kun koivuja oli jätetty tienvarteen kauniiseen riviin 200 metrin matkalle.
Polttopuuta löytyy ja puuceestä jopa käsidesiä.
Kipaistaanpa sitten Eihveliin, kun on tänne asti tultu. 14 metriä taitaa olla tornilla korkeutta. Nimikylttinä toimii aito kattopäre.
Ja mitäs täältä näkyy? No Jäkäläneva tietenkin ja kaukana taivaanrannassa muutama tuulivoimala. Vieraskirja kertoi että kyllä täällä käydään edelleenkin.
Eihvelin tarinaa voit lukea täältä:
Itseäni alkoi kiinnostamaan sanan "pöllä" merkitys. Tällainen selitys sille löytyi:
Mikä on paikannimen Pöllä etymologia?
Suomessa on runsaasti Pöllä-nimiä, joihin sisältyy ’heinäistä saarta’ (myös ’pientä kumpua suolla, heinämätästä järvessä, jyrkästi nousevaa rantaa’) tarkoittava sana pöllä. Lounais-Suomessa Uudenkaupungin ja Pyhämaan seudulla pöllä-sanalla on kuitenkin erityismerkitys ’suuremman saaren vieressä oleva pienempi saari’.
Lähde: Suomalainen paikannimikirja 2007 (Alpo Räisäsen artikkeli).
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.