Pitkästä aikaa tuli käytyä myös täällä Jäkälänevan laiteilla katsomassa onko näköalatorni pysynyt pystyssä. Torni on hyvässä kunnossa, mutta nuotiopaikan kalusteet alkavat pikkuhiljaa pehmetä.

Tietä pitkin pääsee lähes perille, loppumatkalla kyllä on hieman pomppuista paikoin. Viimeinen suora ennen Kettupöllää miellytti silmää, kun koivuja oli  jätetty tienvarteen kauniiseen riviin 200 metrin matkalle.

Polttopuuta löytyy ja puuceestä jopa käsidesiä.

IMG_7476%20%282%29.jpg

IMG_7478%20%282%29.jpg

IMG_7483%20%282%29.jpg

IMG_7485%20%282%29.jpg

IMG_7487%20%282%29.jpg

IMG_7490%20%282%29.jpg

Kipaistaanpa sitten Eihveliin, kun on tänne asti tultu. 14 metriä taitaa olla tornilla korkeutta. Nimikylttinä toimii aito kattopäre.

IMG_7492%20%282%29.jpg

IMG_7498%20%282%29.jpg

Ja mitäs täältä näkyy? No Jäkäläneva tietenkin ja kaukana taivaanrannassa muutama tuulivoimala. Vieraskirja kertoi että kyllä täällä käydään edelleenkin.

IMG_7493%20%282%29.jpg

IMG_7495%20%282%29.jpg

IMG_7497%20%282%29.jpg

Eihvelin tarinaa voit lukea täältä:

Itseäni alkoi kiinnostamaan sanan "pöllä" merkitys. Tällainen selitys sille löytyi:

Mikä on paikannimen Pöllä etymologia?

Suomessa on runsaasti Pöllä-nimiä, joihin sisältyy ’heinäistä saarta’ (myös ’pientä kumpua suolla, heinämätästä järvessä, jyrkästi nousevaa rantaa’) tarkoittava sana pöllä. Lounais-Suomessa Uudenkaupungin ja Pyhämaan seudulla pöllä-sanalla on kuitenkin erityismerkitys ’suuremman saaren vieressä oleva pienempi saari’.

 

Lähde: Suomalainen paikannimikirja 2007 (Alpo Räisäsen artikkeli).