Kalajoelle ja Tyngän myllyn alapuolella olevalle pitkälle suvanteelle jatkuu hauenpyynti. Illalla on torko viritetty pyyntiin, syöttinään pienoinen särki ja aamulla isän töihin mennessä rannan kautta jonne pyydys illalla jäi niin eipä vapaa enää löydykään. Töihin on kiirus, eikä nuori mies jouda tapausta sen kummemmin tutkimaan. Päivällä isän nuorin sisko Liisa sitten joen rannalla kulkiessaan näkee nuorilla tarkoilla silmillään joen toisella rannalla kaislikossa veljensä kalavehkeet.

 Ikänsä joenvarressa asuneena päättää saman tien yksikseen lähteä katsomaan miksi vapa on väärällä puolella jokea ja näyttäisi vielä hiljalleen menevän ylävirtaa päin. Joen yli soudettuaan tyttö nostaa vavan veneeseen ja alkaa hiljaa vetää siimasta jotain painavaa kohti pintaa. Suurhaukihan sieltä pintaan nousee vastaan pyristelemättä ja vielä pään mitan verran veneenkin puolelle. Suu oli ollut ammollaan tällä pedolla ja suuri se oli ollut kuin uunin suuluukku, kun kala oli laiskasti kääntyen siiman katkaissut ja kadonnut takaisin syvyyksiin.