Nämä kolikot pyörivät paikalle ja halusivat tulla kertomaan suomalaisen markan historiaa ja otsikon nimeksi valittiin raju Ac/Dc:ltä tuttu heavy-rock kappale ja taitaapa tuon niminen elokuvakin olla olemassa.

 Oman  sukuni vaiheita isän puolelta tarina myös käsittelee ja noilta Ylivieskan messuilta yritin löytää markan kolikkoa sekä pappani Jannen (s. 1879 ) että isä-Veikon syntymävuodelta, (s. 1906 ) mutta se olikin "mission impossible" sillä kolikkoa ei oltu lainkaan lyöty noina kyseisinä vuosina. Vuodelta 1879 löytyi "vain" kultaiset 10 ja 20 kolikot  ja sen verran hyvin olivat arvonsa säilyttäneet, että jäivät hankkimatta. Vuodelta 1906 löytyi omista kokoelmista entuudestaan tuon hilikku, eli 25 penninen hopearaha (saatu aikoinaan eräältä oman kylän mummolta perustuen juuri tuohon isäni syntymävuoteen) ja sille kaveriksi ostin tuon pennin samalta vuodelta ja kiitokset Timppalle myös siitä viiden pennin rahasta, vaikka sitä ei tässä kuvassa olekkaan.

 Tyhjin käsin en kuitenkaan tuon markka-asiani kanssa halunnut paikalta lähteä ja tuo messuilta ostamani vuoden 1866 hopearaha oli käypää valuuttaa sekä pappani että isäni syntymänaikoihin. Suomen itsenäistyttyä markka sai taakseen sapelin päällä seisovan leijonan venäjän keisarinvallan aikaisten koristeellisten kuvioiden sijaan. Nikkelistäkin sitä taidettiin tehdä. Liekö metalli ollut peräisin Petsamosta. Tuo kyseinen paikka jäi sotien jälkeen rajan taakse ja tuo sotien läheisyys taisi heijastua pitkään vielä kolikoissa käytettäviin metallien määriin koska Pekka-pojan nähdessä päivänvalon markka oli kutistunut kooltaan varsin pienoiseksi. Tuollaista mini-markkaa lyötiin vuosina 1952-1962. 1964 perusrahamme saikin sitten suurimmat ulkomittansa mitä koskaan historiansa aikana ja taisi myös vuosina 1964-1968 sisältää jonkin verran hopeaakin raaka-aineena. 90-luvulla markka pieneni hieman kooltaan ja värikin muuttui erilaiseksi ja tuollaisina kolikkoina Sami ja moni hänen ikätoverinsa muistaa lapsuutensa ensimmäiset pullonpalautusrahat kaupasta kuitanneensa. Samin ja myöskin Ringan syntymän aikoihin käytössä ollut markka pääsee kuvaan mukaan seuraavaan postaukseen samoin kuin tuo itsenäisyytemme ajan ensimmäinen markkamalli muutaman ulkolaisen erikoisuuden kanssa pikku tarinan kera. 

 Enpäs tiedä montako "polvea" Jannen ajasta pitäisi taaksepäin palata että valuutaksi muuttuisivat oravan nahat, mutta pappani Iisakki-isän vaiheista on jonkin verran tallella suullista perimätietoa ja nimenomaan ja tässä tapauksessa myös valitettavasti rahaan liittyvää. Isak nimittäin lähti aikoinaan Amerikkaan talorahoja tienaamaan. Rahat hän kyllä oli saanut kasaan, mutta kotimatkalla kävi hullusti ja mies joutui ryöstäjien käsiin ja rahojen lisäksi veivät mieheltä hengenkin. Liian paljon rahaa, hyvää vaiko pahaa. Mietippä sitä !   

379829.jpg