Mahtavan kirkas ja suorastaan auvoinen sää houkutteli miehen lenkille jo aamupäivän puolella 12 asteen pakkaskeliin. Aamuyöllä satanut kolmen sentin puuterilumikerros ei tahtia haitannut eikä lenkkarien kanssa voiteluvirheitä tullut. Maiseman uusi lumi kyllä kaunisti ja kirkasti. Ajoin tällä kertaa auton neljän tien risteykseen josta Pahkamaahan päin lähdin tunnin mittaista lenkkiäni tarpomaan. Hyvin ehdin käydä kääntymässä Halameen mehtän leveässä kannassa Paha- ja Pirttijärven välimaastossa. Joku oli jo ehtinyt traktorillaan tiellä olla liikkeellä, kivasti niissä jäljissä nilkat pyörivätkin. Edellisen illan kyykyistä hieman turrat reisilihakset kyllä kävelystä tykkäsivät ja ainut huoli ja ihmetyksen aihe oli se kun ei mihinkään paikkaan sattunut. Kirkas auringonvalo vain sai aikaan pienen päänsäryn oikean silmän yläpuolelle. Vaaka kertoi lenkin aikana nestettä kadonneen peräti 1,4 kiloa ja ekan kerran pitkään aikaan oma paino keikkui 80 kilon rajamailla.

 SM-kisajärjestelyt ovat kiihkeimmillään, mutta elämää ja kisoja on niidenkin jälkeen. Tänään lähtee kolmen tai neljän nostajan nimet sähköpostilla Joensuuhun vartoomaan veteraanien suomenmestaruuskisoja, jotka nostetaan huhtikuun alussa. Siellä alunperin haaveilin itsekin nostavani, mutta kipeä hartia ja turta käsi muutaman viikon takaa on saanut mielen muuttumaan. Mutta ehkäpä vielä joskus minäkin....
47588.jpg