Hetken istuin auringon laskun aikaan Einon pienen mökin hämärässä hiljaisuutta kuunnellen. Joku muukin oli kämpällä käynyt. Pitänyt aivan kynttilänvalakiaa ja sätkänkin vetänyt tuhkakuppinaan kaljapullon korkkia käyttäen. Mitä lie oli kävijä miettinyt. Oliko tehnyt ihmisen pienen elämän suuria linjauksia, vaiko vain antanut ajan ja hetken kulua ja ollut vaan, niin kuin minäkin pienen ohikiitävän hetken omia akkuja metsän siimeksessä ladaten. Kevyt oli askel takaisin kulkea ja raikkaasta ilmasta ja tuulesta nauttia, joka jo vähän soitteli syksyisiä sävelmiä. 

171957.jpg