Metsäteitä riittää kuljettavaksi tälläkin kylällä. Jossu, Antti ja Maria salille ja itse Pahkamaantien varresta lähtevää tietä pitkin Ylijärvelle ja takaisin. Kävelylle kestoa noin 50 minuuttia eli ihan sopiva lenkki arki-illalle. Pikku kankaan syrjiäkin sai nouseskella ja maasto on karumpi ja louhikkoisempi kuin omalla kylällä ja niinpä valtapuunakin on mänty. Vaihtelua tuli siis tuttuihin maisemiin. Aurinkoinen, mutta kylmä oli kävellä ja periaatteessa täysi talvivarustus piti yllä olla että tarkeni taivaltaa. 

 Ei ole ihan sattumaa, että eilisen jutun kuvaan on osunut korkea kanto etualalle. Yleensä on tyylinä, että puut kaadetaan tyvestä eikä jätetä tuollaisia tappeja hakkuuaukiolle törröttämään. Jos puu olisi kaadettu noin 15 senttiä alempaa, niin rungosta olisi saatu myyntiin noin 0,015 kuutiota (halkaisijana käytetty 35 senttimetriä) enemmän sahapuuta, jonka arvo on ns. "kantorahana" noin 70 senttiä. No ei ehkä hirvittävän paljon, mutta kuvitellaampa 10 hehtaarin päätehakkuu jolla järeitä tukkirunkoja olisi keskimäärin 300kpl/ha. Silloin päätyisimme yhtälöön 3000x0,70 euroa pois metsän pystyhinnasta kantoina metsässä lahoamassa. Nykyään kyllä paikoin revitään kannotkin juurineen maasta energialaitosten kattiloiden polttoainetarvetta turvaamaan. Onneksi tuollaisiin kuvan esittämiin tötsiin törmää sangen harvoin. Liekö syynä ollut motokuskin kiire, vaikeat olosuhteet (lumi, pimeys) vai mikä lie. "Vanhalla kansalla" oli kyllä sanonta, että kannot ne metsää kasvattavat, mutta epäilempä, etteivät ihan tuota sillä tarkoittaneet.

 Verkkatakit saatiin viimein tänään painatukseen, tai ainakin niiden painajalle ja ensi viikon puolessa välissä pitäisi Rovaniemen SM-porukan edustusasut olla valmiina päälle puettaviksi.