Kera sipuliraasteen eivät todellakaan ole paras mahdollinen eväs ennen tunnin kestävää liikuntasuoritusta, mutta piti silti kokeilla. Hyvin silti jaksoin taapertaa, kun ilma oli mitä ihanin ja aurinkokin vielä kurkki taivaanrannassa lenkin aikana. Loppuajasta tosin alkoi olla vähän ällö olo. Tuuli oli kääntynyt etelän puolelle ja lupaili lauhtuvaa säätä. Ainoa luontohavainto oli se, että mitään havaittavaa ei ollut, ellei runsaita hirvenjälkiä lasketa mukaan. Aamulla töihin mennessä tosin näin jäniksen, joka juoksi entisen pankin pihasta entisen kaupan pihaan. Jos olisi juossut autoni alle se olisi nyt entinen vemmelsääri. Eipä juossut, vaan istui sinne ent. kaupan pihaan ja veti vielä korvansa päätä myöden luimuun arvellen että tällä hämäystempulla luulisin sitä kissaksi tai koiraksi.

 Punttitreeneihin lähdettiin sitten melkein samantien lenkkini jälkeen, vaikka naamaa kyllä väsyttikin aika tavalla. Jossu ja Maria ottivat raakaa tempausta oikein tosissaan, paneutuen näin yhteen parhaista harjoitteista, kun räjähtävää voimaa kehitetään. Tumppikin oli messissä pikku tauon jälkeen ja yritteli kovasti jopa seiskan temppua, mutta yli romisivat painot vielä ainakin tänä iltana. Vetoa oli, mutta pitoa ei. Tero kävi myös ilman kenkiä harkat tekemässä, kun ei muistanut taaskaan punttikenkiä kotoa mukaan ottaa ja Julia pikkusiskoineen edusti nuorempaa kaartia. Itse olin vaihteeksi salin vanhin. Kakkosen onnistuin satasella edestä tekemään, tosin sillä toisella kyykyllä alkoi ryhdin kanssa olla vähän niin ja näin. Timpan treenin paras kohta oli pystypunnerruksessa kasilla tehty tiukka kolmonen. Seuraavia kisoja jo kyselivät nuoret kovasti. Vielä tämän kuun aikana lupailin, että pääsevät kisailemaan, niin kuin kunnon Kisailijan kuuluukin.