Suomen kesään ja mökkeilyyn kuuluu varsin olennaisena osana tikanheitto. Ensimmäisen kerran tälle vuodelle testasin heittotaitoani mökillä ollessa ja tuo sinänsä vaatimattoman tuloksen antava tikkarypäs viidestä metristä heitettynä todisti itselle ettei nuorena harjoiteltu taito ja tarkkuus vielä aivan kokonaan ole kadonnut. Paras viiden tikan sarja joskus seitsemänkymmentäluvulla tuotti hulppeat 47 pistettä ja 5x5 tikan sarjaennätykseksi tuli 196. Sitten kun vuonna -82 jäin punttikoukkuun, niin herkkyys ja tarkkuus voiman lisääntymisen takia katosi minulta tästä taitolajista ja sen jälkeen koko homma on jäänyt vähemmälle. Kun ei osu, niin ei osu.

 Vanhalla sahallamme tuo tikanheitto tauoilla ja varmaan osittain työn ohessakin oli suosittu ajanviettotapa. Neljästä metristä heittivät siihen aikaan eli nykyiseltä viralliselta naisten kilpailuetäisyydeltä. Isän kanssa kovaa kisaa oman kylän epävirallisesta tikkaparemmuudesta kävivät ainakin Hannes, Eino ja Latorämeen Sulo, joka Australiasta kotiuduttuaan asusti ensimmäisen kesän Koirajärven polun varressa pienessä pöllipuilla vuoratussa matalassa noin kolmen neliön majassa. Sulo olikin porukan tarkkakätisin ja oli omien puheidensa mukaan ampunut yhdellä kiväärin laukauksella kaksi Australian krokotiiliä panosten ollessa vähinä kerran pyyntireissullaan. Tekniset yksityiskohdat jätän tuosta metsästyksestä kertomatta. Täydet 50 pistettä oli joka tapauksessa miehen tikkaennätys ja kuulemma niin keskellä olivat nuolet olleet, että mies oli ollut muilta heittoporukan miehiltä bonuspisteitä vailla suorituksestaan. Hirvimetsällä vahingon laukauksen uhriksi joutunut  ja siitä kuin ihmeen kaupalla hengissä selviytynyt Hannes pystyi myös tuohon maagiseen täyteen pistemäärään. Eino jäi siitä kirjaimellisesti karvan verran vajaaksi, kun neljän tikan ollessa kympissä, niin viidennen oli erottanut kympin reunasta vain yksi vaivainen taulun paperinen liuska. Isä-Veikko oli sitten tuohon samaiseen neliysiin päätynyt montakin kertaa. 

 

 

 

130614.jpg