Tälle paremminkin kunnan kämppänä tunnetulle pikku mökille suuntasin askeleet alkuillasta ja tavoitteena oli ehtiä ensimmäisestä Typön metsäautotienhaarasta alle tunnin ajassa kävellen tälle kuusikkokankaalle. Eikä se sitten tehnyt tiukkaakaan vaan noin 6,5 kilometriä taittui ripeästi astellen vähän alle 55 minuutin. Linnunlaulua riitti koko matkan ajaksi askelta siivittämään ja perillä laitoin nimen vieraskirjaan ja kuuntelin pihapiirissä hetken aikaa kahdenkin käen kukuntaa jota tänään ensimmäisen kerran tälle keväälle kuulin.

 Erään varsin suositun viikkolehden sivuilla olin kerran sarjakuva, jossa nuori neito metsän laidassa istuen kuunteli käen kukuntaa ja alkoi laskemaan kukahdusten määrää. Ennen oli nimittäin tapana ennustaa käen kukunnasta kuinka kauan vuosissa vielä kestää ennen kuin sopiva sulhaskanditaatti nuoren naiseen elämään ilmestyy. Käki vain kukkui ja kukkui ja kun oltiin pitkästi yli vanhanpiian ikärajan meni tytöltä hermot ja kivellä lintua heittäen hän huusi: Turpa kiinni sen vietävän luunokka!

 Samaan tahtiin taittui paluumatkakin ja varsin tyytyväinen olin siihen, ettei kipuja koivissa ollut eikä väsykään päässyt yllättämään. Matkasyke sentään oli se tuttu noin 130 ja vaaka kertoi nestettä haihtuneen puolitoista litraa ja verenpainemittarikin näytti lenkin jälkeen mukavan alhaisia lukemia. Olisikohan myös Lordin menestys ja Leijonien mitsku saanut aikaan positiivisia värinöitä jotka miestä lenkillä kantoivat eteenpäin.

87512.jpg