Kuunauta oli saanut napattua talitiaisesta valokuvan joka kelpaisi vaikka passikuvaksi, ainakin EU-maissa. Ikkunan takaa sisälle katseleva tintti selvästi kehotti lintulaudan siementilanteen tarkistamaan. Ennen sanottiin talitiaisten sen vuoksi alkutalvesta ikkunoita naputtelevan, että muka ikkunakittiä siitä olisivat syöneet nälkäänsä lumen peitettyä ruokamaat allensa. Ja kittiä kanssa sanon minä. Selvä kutsu siinä on käyty silloin ja myöskin nykyaikana talonväelle esittämässä, että talia lautaan ja sassiin, tai ei raikaa titityy herrasväen pihapiirissä kevväämmällä. Talitiainen on niin kauan asustanut lähellä ihmisiä, että lajin vaistoihin ja perimään on kehittynyt tuo taito tulla syystalvesta ihmisiltä ruokaa anelemaan. (Edellä kerrottu ei liene tutkittua tietoa, vaan ihan omaa puupääpähkäilyä.)

 Omalla laudalla on hurjin meno vähän laantunut. Viherpeippoparvi on kutistunut alle kymmenpäiseksi. Muuten lajimäärä on pysynyt samana. Käpytikka vieraili perjantaina pihamäntyjä rapsuttelemassa ja puukiipijä oli tämän aamupäivän mieluisa vieras ihan talon seinustan lähimmässä puussa runkoa kiertämässä. Oli minulla laudalla yöllä yksi pöllökin. Otin siitä kuvan ja kun otosta tarkastelin niin ukuleita oli peräti neljä tallentuneena digikameran kortille. Valitettavasti tämä vuoden luontokuva kuuluikin sarjaan: PuuPekan unikuvat. ;-)