Autoillen toteutettu metsäretki aamupäivällä tuotti kuvan tästä vanhasta tienpaikasta, näköhavainnon moottorikelkasta, yhden kuullun moottorisahan, löydetyn ladun ja myös muutama tyhjä olutputeli päätyi auton peräkonttiin ajelun aikana. Itse en niitä naukkaillut, vaan joku ne oli Historian kodalle unohtanut.

 Ainakin -74 talvella tuossa kuvaamassani paikassa kulki ihan täyspitkille rekoille tehty kovapohjainen ajoura eli pohojalaisittain talavitie. Muutama iso Schaumannin hakkuutyömaa oli 70-luvun alkupuolella Säilynkankaan ja Koirajärven välisissä jämyissä kuusikoissa ja isäkin pääsi tuota tietä hyödyntämään ja minkinpesäkoppivärkkipuita olin mukana tuolla silloisella sydänmaalla hakkaamassa. Jänskää oli kun sai alaikäisenä autolla huristaa kapeaa ränniä kohti hakkuuleimikkoamme.

 Paksun lumipeitteen alla oleva talvinen metsä on kaunis, varsinkin kun hötylumi verhoaa puut valkoisiksi. Ajatukset olivat välillä kyllä kaukana kauniista, kun puun alle kahlattuaan paksussa hangessa etsi tyveä lumen seasta ja puu samalla pienen täräyksen saatuaan pudotti koko lumikuormansa  metsurin niskaan. Vaan kylläpä nuotiotulet läpimärät vaatteet aina sen verran kuivatti ja sulatti, että homma jatkui ja raami sai ruokaa keväällä alkavaa sahausta varten.  

418596.jpg