Nyt piisaa, sanoi Paavo ja löi kirveensä kannonnokkaan viimesen kerran. Viimenen oli pölli Työmies askinkin pohojalla. Holokki eli mynni oli unohtunut kämpälle, mutta saihan tuosta savotan viimeset sauhut iliman sitäkin. Istui hetken kytevillä nuotiotulilla ja kahteli viimesen päivänsä aikaansaannoksia. Siisti oli työn jäläki. Halakomotti varmasti täynnä, niin kuin aina ja parkkuurauta ei ollu pientä kaarnankipenettä kaksmetrisiin propseihin jättäny.

 Velimieheltä oli tullu kirije postisa alakuviikosta. Ruotsiin oli Tuomas lähteny Joulun alusviikolla ja samantien oli päässy sahalle sortteeraajaksi johonki Gävlen korkeuvelle. Kirijotti, että tunnisa saa samanverran ruunuja, mitä täälä sai mehtäsä kasahan päiväsä, niinkö suhteesa. Soli viimenen pisara. Mehtähän jätti pokan ja kirvehen, tehköön ajomies niille mitä lystää ja tyhyjä reppu seliäsä hihti kotia. Kuukkeli vielä närehen oksalta laulaa luikutti perähän: Pien pino, pien pino.

 -------------------------------

 En tiedä mitä Einon mielessä liikkui, kun hän 70-luvulla teki muutamia noita "viimeinen savotta" pienoismallejaan, ehkäpä jotain tuon suuntaista mitä alkuun kirjoittelin. Kisailijoiden kesälehti hanketta alustavasti tänään käsiteltiin ja siinä yhteydessä oli tilaisuus jälleen kerran "toimistolla" ihailla oman kylän edesmenneen  koristepuusepän kätten töitä.

 

406072.jpg