Etualalla Kalajoen kaupungin laitaosia, taustalla Kannuksen esikaupunkialuetta. Eipä tainneet aikoinaan tietää Ruotsin ja Venäjän rajaviivan merkkaajat missä liikkuivat. Kulkiko tuo vanha raja tämän pienen soistuneen lammen kautta ei ole aivan varmaa, mutta nykyinen läänin ja kunnan raja Pirttijärven halkaisee.

 Aamu seitsemän jälkeen suon rannalle hiippailin ja odotin vähän joutsenpariskunnan jo saapuneet pesimäpaikalleen, mutta vielä ei valkokauloja näkynyt. Ja taisipa olla jäässä vielä suon keskellä oleva pieni vesialue. Tästä putista kertoi eräs oman kyläni vanhempi mies kerran ahvenia onkineensa. Oli hiihtänyt suosuksilla hyllyvän nevan poikki ja pieniä ja lähes mustia kaloja oli saaliikseen saanut. Mietimme siinä sitten, että olisiko pikku lammessa ihan oma kalakanta.

 Aivan ilman lintuhavaintoja en jäänyt sillä suon jäätynellä rannalla kulkiessani ja puolijäisiä karpaloita syödessäni taivaanvuohi teki pari syöksyä lähes pääni päällä pyrstösulkiaan samalla päristäen, niin kuin tällä pienellä kahlaajalla on lennellessään tapana tehdä. Kaksi kurkea saapui myös kuin varkain suolle saapastelemaan nuotioidessani rannan suurten kuusien katveessa. Joku on tehnyt hyvän päätöksen ja vanhan meijerin metsän puustoa säästänyt muutaman aarin raudansulaton suojametsäksi ja jälkipolvien ihasteltavaksi. Järven rannasta ja pohjasta on aikoinaan nostettu rautapitoista malmikiveä ja heti siinä paikalla on kuona-aineet kuumentamalla arvokkaasta raaka-aineesta poistettu.

 Teeriä ja korppeja oli isolukuiset parvet myös aamulla liikkeellä, kun metsästä pois ajelin ja Pirttijärven rannan elämää eilen ja tänään mietin ja vertailin.  

70112.jpg