Pikkuhiljaa alkaa Peurakosken niska jäitä Läkkisen suvanteesta purkamaan kohti padon arkkuja ja avautuvan kosken kuohuja. Tulvavedet vielä odottavat metsäojien avautumista ja kun myöhään illalla lenkillä kävin, niin yllättävän paljon oli metsään sulamisvesiä kertynyt. Tie oli jo lähes täysin sula ja kun lämpötila oli nollassa oli sää mitä mainioin lenkin suorittamiseen. Punttisalilla olin vielä aiemmin illalla puolivaloilla ja annoin nuorten harjoitella rauhassa mitä nyt muutaman kommentin nostoista välillä annoin, mutta metsätiellä olo piristyi taas kummasti. Lähes kaikki nuoret lupautuivat viikonvaihteen kellarikisoihin mukaan lähtemään ja vaikkei valoisista kevätilloista johtuen harjoitusinto ole monellakaan samaa luokkaa kuin pimeinä talvi-iltoina, niin kilpailuvietti on porukalla säilynyt hyvänä. Mile sentään kävi pienen ylimääräisen treenin tekemässä, vaikka oli jo kotona päivän harjoitusohjelman läpi käynyt. Suunnittelimme sitten pojan kanssa yhdessä lauantaille kilpailutaktiikkaa ja varsinkin alkupainoja.

  Aamulla töihin mennessä oli kurkipariskunta tullut melkein tien laitaan omia soidinmenojaan esittämään ja toinen linnuista jo levitteli siipiään siihen malliin, että jos lintu osaisi puhua niin  kysymys kuuluisi: Miten ois!

67566.jpg