Tutustumisen arvoinen paikka ja tämä komea kota löytyy listattuna myös laavu.org sivustolta. Ensimmäistä kertaa kävin myös kodalla jonne on vedetty sähköt, jotka tosin eivät ole jatkuvasti kytkettynä.

Kameravalvonta, asialliset kirjalliset järjestyssäännöt ja sijainti lähellä kylää ovat edesauttaneet sen, että kota on pysynyt siistinä ja hyvässä kunnossa. Elävää tulta voi pitää myös alaluukussa ja suksiin törmäsin myös täällä.

Yhtä asiaa jäin ihmettelemään: Miksi virveli varustettuna 12 gramman Tobylla oli huussin seinää vasten nojaamassa? Jokirantaan on tuosta sentään ainakin pari kilometriä.

Hirvimutterilta kotiin ajellessa poikkesin pikaisesti pikku kodalla, joka on ilmestynyt Vääräjoen rantaan Koulusillan kupeeseen. Lienee yksityiskäytössä, mutta ei se lukittu ollut, kun ei ollut oveakaan. Mannaranpaistotikuissa oli myös poikkeuksellinen muoto ja varmasti toimiva.

Vajaat neljä vuotta sitten tein juttua Poukaman kodasta, jolla nimellä se myös tunnettiin ja se kotahan näytti tällaiselta:

Vaikka kotaa ei enää ole, ei paikkaa kannata unohtaa jos haluaa elävän tulen ääressä istua ja eväitä syödä, sillä nuotiopaikka löytyy niin avotaivaan alta kuin isosta katoksesta. Lintutorni oli pystyssä ja polttopuuta liiterissä pitkänä rankana odottamassa sahaa ja kirvestä joita myös metsähallitus antaa vapaasti käyttää.

Holmanperältä tulevan tien varressa oli edelleen laskettelusuksi puuta vasten nojaamassa. Mikä lie tuonkin kapineen tarina.

Päiväyksien väli niissä 47 vuotta ja kaksi kuukautta ja tuohon ajanjaksoon mahtuu monta tarinaa ja muistoa, itse koettua, tai kuultua. Tallensin ne kaikki tuohon puiseen kirjanmalliseen Peurakoski-laatikkoon. Ehkä joskus raotan sen kantta ja päästän tarinat irti, tai sitten en.