Retkeä hidasti ja viivytti metsätiellä keekoillut ukkometso, joka koetti soida ihan tosissaan ja ymmärsihän sen kun huomasin että puun oksalla istui mahdollinen tuleva morsian.

Retkellä poikkesin pikku mökillä, jolla olin viimeksi käynyt 90-luvulla. Paperisella vanhalla peruskartalla mökki on merkattuna, mutta netin karttaselain sitä ei paikantanut. Joka tapauksessa siellä se edelleen oli missä pitikin. Mökki on yksityinen joten sijainnista en lähde enempää kertomaan.

Paistinpannussa oli vähän ajan patinaa ja siitä tuli mieleeni Tuomaan Paavon lätynpaisto aikoinaan Halameen kämpällä, jossa Paavo oli yhtenä hakkuumiehenä. Mies paistoi iltasella ison kasan lättyjä itselleen, joku kavereista oli vaan vaihtanut sokerin tilalle suolaa ja sitähän mies sitten laittoi lättypinoonsa joka väliin. Kun homma oli valmis Paavo otti koko läjän käteensä ja haukkasi suuntäyden suolatusta pinosta ja loppu onkin sitten painokelvotonta tekstiä.. ( hyi stn.. )

Kahvittelin ja söin eväät tässä kuusikkokankaan laidalla. Nimesin paikan Kuukkelimetsäksi. Jotenkin voisi kuvitella että nuo vanhat naavaiset kuuset tuota erämaiden kaunista lintua voisivat houkutella.

Mihinkähän sitä seuraavaksi lähtisi? Tiet ja polut eivät Suomen metsistä kävelemällä lopu.

Mutta on se komea ilmestys tuo keväinen metso pyrstösulkineen ja linnun kunniaksi kauniiksi lopuksi soimaan Ukkometso.

( Klikkaa kuvaa )

.

Siis rajapyykillä. Vasemmalla Ylivieska, oikealla Alavieska ja suoraan edessä ojan takana Kalajoen kaupunki, tai oikeammin Rautio. Upea kevätaamupäivä kävelytti itselle ennestään tuntemattomia polkuja ja metsäteitä tänään.

Kähtävänojassa on virtausta vielä runsaasti ja ojanvartta oli harvennettu tuolta kohtaa viime talvena kertoivat "komeat kannot."

Tuollakin suunnalla on vanhoja metsämökkejä ja yhteen kävin tutustumassa. Hiljaista oli ja arvelin ettei tuota kuvassa olevaa lukkoa ole avattu ainakaan kymmeneen vuoteen. Tuli ihan pakosta Halameen vanha kämppä mieleen.

Hirven papanoita oli paljon penkkatiellä. Helposti olisi saanut kerättyä ämpärillisen jos noille olisi ollut tarvetta. Todella kevyttä tavaraa kuivana. Suklaalla kuorrutettuna noista saisi ihan houkuttelevan näköisiä ja sitä kun siinä kävellessä mietin, niin seuraavan ajatus oli kuinka ennen vanhaan lampaan papanoista tehtiin salmiakin muotoisia valekarkkeja.

Isoja mustia lintuja ei tänäänkään näkynyt, pieni tyttöteeri sentään ja kesäkarvalle vaihtava jänis. Korvat ja jalat olivat vielä valkoiset.

Kylymä nuotio

Pahka

Pajunkissat

Salon mökki

Kypsät puolukat

Sivakka

Kivi kiven päällä

Kohta on sähköä ilmassa

Viimeiset keväthanget

Toivelistalla oli päästä kuvaamaan tänään metsoa ja toive myös toteutui, tosin koppelon muodossa. Ensin tuli vastaan teeri, sitten tuo tyttömetso ja pari sepelkyyhkyä. Viimeisen kuvan jäljen tekijää ei näkynyt, mutta aika leveä  sillä oli ollut tassu. ( 4½" )