Lunta maassa ja paikoin tuulen kinostamana paljon enemmänkin. "Kyllä palijon kans aina pärijää" sanottiin ennen vanhaan.

Sauli lähti aamusella selvittelemään, että paljonko.

"Pikkuista vaijjaa kissankyynärä" oli katin vastaus. 

Kävin mitalla päivällä tarkistamassa ja 14 senttiä oli maassa uutta lunta.

Mistähän lie nimensä saanut, onkohan tuossa koskaan peuroja käynytkään? Koskikaran tuolla voi talvella nähdä ja joskus saukon. Pyyt ovat myös viihtyneet iän kaiken jokirannan ryteiköissä.

Talvi on naamioinut vanhat patoarkut hyvin piiloon jäiden kanssa. 110 vuotta sitten tuossa paikalla oli vesivoimalla toimiva sahalaitos ja sitten tuli kevättulva jäidenlähtöineen ja sen sahan puun purenta loppui siihen. Koneet toki jäivät ehjiksi ja pääsivät töihin toiseen paikkaan.

Metsälounaalla tänään suuren kuusen juurella. Puulla ikää arviolta 170 vuotta ja arvio perustuu samalta kankaalta 2000-luvun alussa kaadettujen tyvitukkien vuosilustojen määrään. Puulla on nimikin: Metsänvartija. Nuotiovärkit kulkivat repussa mukana ja tarkoitus oli tarpoa umpihangessa tuon kuusen juurelle. Hirvet olivat ystävällisesti tehneet koko 200 metrin matkalle valmiin polun, joten eipä tullut edes hiki. Lumensyvyys näillä seuduilla on tällä hetkellä 40 senttiä ja viikon päästä varmaankin yli puolen metrin.

Tuulivoimapuiston rakentaminen etenee vauhdilla ja ryminällä. Noppulankankaan voimala oli saanut jo oman tienpohjan ja kyllä kaivinkoneellakin näköjään saa puita nurin.