Tulvakanavan, eli Kurranojan yli..

Seuraavaksi ylitetään Vääräjoki ja nuuskitaan samalla tuomen kukintoa.

Tämä pyörä on päässyt parempaan käyttöön..

Hiekkasärkillekin tästä pääsisi, mutta nyt ei mennä sinne, kuten aikoinaan jäätelövaelluksella.

Välillä oli ihan pakko pysähtyä poimimaan komea linnunsulka tien laidasta ja se päätyi kodan oviaukon yläpuolelle.

Iso kivi on paikoillaan ja kosken alustalla odottaa selvästi kahden kilon hauki pyytäjäänsä, mutta tänään ei ole kalailma.

Kiven päällä oleva mänty jatkaa sitkeästi kasvuaan

Kivi on kauan sitten haljennut. Olisikohan sama jättiläinen heittänyt tämänkin siirtolohkareen Rautioon, joka aikoinaan viskasi tänne Kukkarokiven?

Eihän sitä ilman eväitä näin kauas kotoa lähdetä. :-)  Ja kodalta löytyy myös kaksipaikkanen puucee, jonka edustalla on myös jonottajan istuin.

Ja paluumatkalla mennään pikitietä pitkin Kukkosaareen. Tupp + ö = Typpö. Siinä vielä lopuksi kotikyläni nimen tarina lyhyesti.

Sontakasa odottaa levittäjää. Harmi kun jäi talikko kotiin. Pianhan sitä käsipelilläkin paskaa kymmenen kuutiota olisi lämpimikseen levitellyt.

Maijanojan rentukoista hieman väriä juttuun.

Ja sitten siltaa yli ja metsäteille. Sillan kansilankut on moottorisahalla tehtyjä.

Kuusikkokankaalla seurataan hetki hirvien polkua, vaikka ei se ura taida kuvassa näkyä.

Sitten tulee pikataival. Kilometri pellon laitaa kohti sivakkaa.

Pelto-osuuden jälkeen päästään tuoreeseen kuusimetsään ja talviteitä riittää.

Seuraavaksi ylitetään jäkälää kasvavat Kettuperän kalliot:

Ja pian onkin edessä Sivakan laidalla oleva Kolonnan mökki.

Kahvipaussi ja pikku eväiden syönti vuorossa, sitten nimi vieraskirjaan.

Mökin edustalta voi katsella kuinka nuoret kurjet ottavat korkeutta Sivakan yllä ja kuunnella samalla käen kukuntaa.

Ennen penkkatielle siirtymistä todetaan mustikan kukinnan viimeinkin alkavan, myös linnunpönttö pääsee kuvaan.

Ennen Härönjärveä ylitetään suuri kanava. Hyvin on vielä vettä liikkeellä.

Pikku järvellä on hiljaista. Joutsenetkaan eivät ole paikalla.

Pikku kodalla jäkättää harmaasieppo. Taitaa olla pesä lähistöllä.

Paluumatkalla bongataan outo pitkäpyrstöinen lintu kelon latvassa ja kuvataan myös kivitasku.

Vaikka ei se enää kovin kurainen ole.

Vanhojen pakettipeltojen laiteessa otetaan tuijotuskisa ylivuotisen vasan kanssa.

Maijanojan ylityksen jälkeen jatketaan matkaa talviteitä pitkin kohti Härönnevan peltoja.

Joille käännytään pöntön numero 74 kohdalta.

Sitä ennen on tosin tehty havaito, että kiviset ovat kankaat näillä main.

Peltoaukealla kuuluu punavarpusen laulu. Se tietää oikean kesän alkamista.

Paluumatkalla tervehditään vanhaa ikikuusta.

Ja vielä lopuksi ihmetellään mitä kaikkea rehevästä kasvualustasta voikaan nousta.

Ensimmäinen kesälomapäivä. Navakkaa pohjoistuulta ja räntäkuuroja aamulla. Päivällä sentään pilvipoutaa ja seitsemän astetta lämmintä, eli hyvä keli liikkua metsässä ja suolla. Pirttijärven laiteessa taivaanvuohi paljasti pesänsä lentoon lähtiessään, toivottavasti ei sitä hylännyt. Yksinäinen joutsen yritti myös tulla suon pikku lammelle, mutta joutui niin voimakkaan tuuleenpuuskan armoille, että kellahti ilmassa selälleen, harmi etten saanut tilannetta kuvattua. ( Tätä ei ole pakko uskoa. )

Sarvet olivat paikoillaan, mihinkäpä ne siitä joutuisivat.