Jäät menivät eilen menojaan ja veivät mennessään joen rannassa olleen kameran, joten kuvatarjonta padolta on päättynyt.

 Kuvassa oleva vesivoimalla toiminut saha- myllylaitos oli viimeksi toiminnassa v. 1988. Tarkkaa rakentamisvuotta en tiedä, mutta yli 80 vuotta ainakin tuolla paikalla on tukeista lautoja ja lankkuja tehty. Yllättävän ryhdikkäästi rakennus on kehillään vuosikymmenet pysynyt. Ikkunoita ei monta ehyenä ole ja vähän ovet repsottaa. Myllykahvilan siitä vaikka saisi, jos joku paljon työtä tehdä haluaisi.

 Sahaltamme on olemassa pikku tarinoita ja sattumuksia vuosien varrelta runsaasti ja tässä niistä yksi:

 Eräänä aurinkoisena kevätkesän päinänä joskus 50-luvulla, isäni noin 10-päinen työporukka oli viettämässä puolista (ruokatunti) tuossa sahan etualalla olevalla tukkisillalla. Oli kuuma loikoilla auringonpaisteessa rankan aamupäivän työrupeaman jälkeen ja niinpä joku oli saanut päähänsä, että porukalla uimaan ja vaatteet päällä ja samantien tämä kuningasjätkä oli juossut siltaa alas ja hypännyt suoraan juovaan ja kaikki muut rivissä peräkänaa, paitsi porukan nuorin ja vanhin työmies.  Ryhmän pettureita ei siihen aikaan sahallamme hyvällä katsottu, vaan rimapoika lensi kaaressa jorpakkoon riskien sahureiden avittamana. Vanhinta miestä sen verran olivat kunnioittaneet, että hänet kasteltiin siihen tukkilaiturille isolla kahden pumpattavalla paloruiskulla letkunpää haalareiden sisään tunkien. Oli kuulemma pullistunut ensin kuin pallokala veden paineesta ennenkuin napinreiistä oli alkanut vettä tirraamaan ulos pihkaisista työvaatteista.

71590.jpg