Illalla tarjoutui sopiva hetki ja aika lähteä "jäätelövaellusreitin" viimeiseen kolmannekseen tutustumaan Kurikkalan tien varresta kohti meren rantaa. Lähes kahdeksan kilometriä tuli kasitietä kohti käveltyä hiekkateitä pitkin merkattua kelkkauraa seuraillen ja tietenkin sitten autolle takaisin. Kohtalaisen rankkaa oli ainakin työpäivän jälkeen, mutta uudet maisemat piristivät kummasti ja kun oli sentään kokonainen appelsiini eväänä niin eipä ollut hätäpäivää sen kahden ja puolen tunnin aikana, jonka kaikkine mutkineen sain aikaa iltalenkilläni kulumaan. Sitä mukaa kun hiekkakankaiden valtapuu männyn keskimitta lyheni, niin valtatien liikenteen pauhu kasvoi, kun tuo rannikon valtaväylä hiljalleen läheni. Sillä tavoin lenkin aikana kongretisoitui tuo asia kuinka paljon melusaastetta liikenne ilmoille tuottaa. Iltakymmenen maissa sitten kun kilometrit alkoivat olla käveltynä, niin metsä olikin sitten aivan äänetön ja tyyni ja oikeastaan kuvasinkin sitä rauhallista tunnelmaa joka metsässä auringon mailleen painuessa vallitsi.

133214.jpg