Parikymmentä vuotta sitten laavulla viimeksi muistaakseni kävin ja aika paljon oli miljöö siitä muuttunut. Katettua pintaa oli nyt ainakin 30 neliötä ja kalusteet sitä kaliiberia että kestäisivät vaikka norsun istuskella. Sinappiakin oli tarjolla firman puolesta. Hirvensarvissa olevat hämähäkinlangat olivat hauskasti kuurassa ja puita oli tarjolla 12,3 heittokuutiota. Siitä huolimatta tein tulet omista puista, kun auton peräkonttiin oli unohtunut kopallinen höyläämön jätepuuta. Tien toiselle puolen laavua vastapäätä oli mänty päättänyt juurtua kiven päälle. Erikoinen kasvupaikka ja osoitus puulajin sitkeydestä.

Laavulta pois ajellessa lähdin kokeilemaan, että minnekähän tämä pikku tie mahtaa viedä. No niinhän se reitti vei Rättyänojan ja Vääräjoen yli Taipaleentielle ja siitä pääsikin jo kätevästi takaisin kotiin suunnittelemaan seuraavaa reissua.

003.jpg

014.jpg

008.jpg

006.jpg

004.jpg

005.jpg

009.jpg

010.jpg

013.jpg

011.jpg

019.jpg