Kuvan ei luulisi mitenkään liittyvän helmikuun viidenteen, eli tähän Runebergin päivään, mutta jos otoksessa oleva nuori mies vilauttaisi kirjan nimeä joka on: Vänrikki Stoolin tarinat, niin jonkinlainen logiikka saadaan siihen miksi tänään tätä kuvaa käytän alkutekstin tukena.

 Olo on hieman kuin olisi tänään, ei nyt sentään juuri sodasta kotiutuneen kaltainen, mutta pienestä taistelusta kuitenkin. Raahen sairaalan leikkaussali oli tantereena ja epiduraalipuudutuksen avulla ja mies- ja naisylivoimalla saivat minut kellistettyä kirkkaiden valojen alle puolitunnottomana kirurgia odottelemaan. Yksityiskohtiin en kuitenkaan  mene ja hieman sivulliseksi koin itseni muutenkin toimenpiteen aikana. Asiantunteva henkilökunta höpötteli töitä tehdessään omiaan ja kuunteli samalla radio Novaa. Pystyyn potkivat heti, kun vähän sain jalan varpaita väpättämään, tarjosivat ruuan ja päälle asiaankuuluvat torttukahvit ja soittivat minulle taksin.

 Lyhyesti sanottuna: Lämpimät kiitokset Raahen aluesairaalan päiväkirurgisen osaston hoitohenkilökunnalle. Ei ole muuten ainakaan vielä ollut pätkääkään bursaani ikävä.

 

378899.jpg