Retken varsinainen kohde selviää aikanaan, mutta tänään tuli pysähdyttyä monta kertaa ennen sitä, kun kiertelin Himangan Hillilän kylän takamailla pääasiassa autoillen. Suomen metsissä on tuhansittain vanhoja mökkejä, osa unohduksissa, mutta vielä ehjä katto päällään aikaa uhmaamassa. Tämä kuvissa oleva on yksi niistä ja osui matkan varrelle tänään.
Mökin seinät ja esineet kertovat omaa tarinaansa sen omistajista ja vierailijoista. Mikroaaltouuni ja Fortunapeli kuuluivat tämän mökin varustuksiin.
Kun ajelen itselle outoja metsäteitä pitkin tulee karttaa seurattua tarkkaan löytyisikö tien varrelta, tai sen lähimaastosta jotain mielenkiintoista kohdetta. Jättiläiskivi paikannimenä pysäytti tänään jalkautumaan.
Olihan kivellä kokoa pienehkön asuntovaunun verran, mutta painoa paljon enemmän. Paljonkohan tuo kivi sitten painaa ? Korkeus 2m x leveys 2m x pituus 4m x 2850 kg. = 45 600 kiloa. No melkoinen murikka kuitenkin.
Aittakankaan kota:
Seuraava pysähdys tuli hyvin nopeasti kiven luota lähdettyäni, kun metsätien varteen Aittakankaalle oli ilmestynyt hieno uusi kota. Avoimet ovet ja vieraskirja tarkoittavat sitä, että asialliset vieraat ovat tänne tervetulleita. Sinappia löytyi jälleen kerran. C-vitamiiniporetabletit olivat minulle uusi juttu kodan tarvikkeissa.
Puuliiterin oven yläosan saranointi toimi hyvin ja myös joku pikkulintu oli pesinyt liiterin katon alla. Västäräkki varmaankin, tai harmaasieppo.
Läheltä uutta kotaa löytyy myös Aittakankaan vanha hirsimökki. Siitä oli aika ajanut ohi, vielä ei ollut välikatto pettänyt, mutta kaukana se ei enää ole. Periaatteessa mökin voisi vielä pelastaa, mutta kannattaako se ja löytyykö työlle tekijöitä? Enpä usko. Vielä viime vuonna vieraskirjaan oli kirjoitettu muutama merkintä. Mieleen jäi tämä: Voi, voi....
Aittakankaalta matka jatkui kohti Turkanjärven laavua ja kartta kertoo, että se on Kannuksen puolella. Kalajoen ja Kannuksen raja on hyvin mutkainen noilla seuduila ja välillä on vaikea tietää kumman kaupungin mailla oikein on liikkeellä.
Jämäkkä laavu sopii talvitulistelupaikaksi ja on siellä kunnon tuolikin istumista varten.
Kesämyrsky taivutteli muutama viikko sitten paljon kuusten latvoja ikävään asentoon kesken kasvukauden. Nyt ne sitten jämähtävät tuohon asentoon, kun puu kehittää sen kovemman luston loppukesästä josta muodostuvat ne puun vuosirenkaat. Ensi kesänä kuuset jatkavat kasvua suoraan ylöspäin ja tiedossa on mutkaista energia- tai kuitupuuta. Parempi tämäkin kuin kokonaan kaatuneet, tai katkenneet rungot.
Pikku tauot ovat aina paikallaan ja voi samalla vaihtaa vaikka tyhjentyneen renkaan alta pois. Ilman vararengasta ei kannata karkeasoraisille metsäteille lähteä. Joskus niitä on mukana kaksikin minulla, tällä retkellä riitti yksi.
Renkaanvaihto osui lähelle Toristuksen pirttiä, joten sinne seuraavaksi. Tämä mökki on kohtalaisessa kunnossa ja sopii taukopaikaksi eväiden syöntiin, jos käyt tuolla suunnalla vaikka mustikassa, joita paikoin on metsässä ihan kohtalaisesti tänäkin vuonna. Isoja marjoja en kyllä itse ole löytänyt.
Retken pääkohde ja infoa siitä:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.