Myöhään eilen illalla Putaankankaan synkästä kuusikosta nevan laidasta alkoi kuulua omituista ja korkeaa ääntä joka vain jatkui ja jatkui. Uteliaisuushan siinä heräsi ja lähdin taskulampun kanssa äänen alkuperää selvittämään. Metsän laidassa selvisi, että ääntelijöitä on kaksittain ja kun hiippailin pimeän metsän kätköihin, niin nopeassa tahdissa äänien suunnan alkuperä vaihtui, mutta pysytteli kuitenkin alle sadan metrin päässä. Silloin vasta varmistui, että linnuista täytyy olla kysymys ja äänensävy ja -voimakkuus viittasi vahvasti varoitusääneen. Kovin syvälle metsään en mennyt vaan palailin piankin takaisin, sillä puseroon hiipi pelko siitä, että entäpä jos poikasiaan varoittelevat ja suojelevat lintuvanhemmat hyökkäävät reviiriään ja pesimäaluettaan uhmaavan tunkeilijan kimppuun. Tupasalla sitten lintukirja antoi ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi tämän hurjannäköisen siivekkään ja väittipä vielä että yksi tällainen pöllö saattaa noin neljän kuukauden aikana hienontaa peräti 2000 pikku jyrsijää.  

 160624.jpg160623.jpg