Hyvin nukutun yön ja Nukkumatin runsaan aamupalan turvin oli sitten hyvä valmistautua sunnuntain koitoksiin, joista piti tulla kolmen nostajamme voimin varsin helppo päivä huoltajalle. Eki lähti kehiin ensimmäisenä naisten koko kisojen kovatasoisimmassa 69 kilon sarjassa. Tavoitteet olivat kovat, mutta ensimmäinen tempaus "varmasta" alkuraudasta rullasikin yli ja pakkohan se oli toisella paikata. Sitten vitosen korotus omaan enkkaan. Yritys ei ollut huono, mutta vajaaksi se jäi ja siinä rytäkässä myös Töysän tyttö pääsi Eijan parilla kilolla yllättämään. Työntö lähti liikkeelle paljon varmemmin ja kun pahin kilpakumppani jäi ilman tulosta, niin toiseen nostoon tankoon laitettiinkin suoran 77, joka olisi onnistuessaan ollut rekka, mutta ensin ei osunut veto kohdalle ja toisessa yrityksessä saksi valui hieman liian alas ja tulokseksi alkupainoilla sija neljä, josta nostaja ei paljon riemua repinyt.

 Naisten viimeisessä sarjassa olikin sitten täysi osanotto eli kahdeksan nostajaa. Arvioin punnituksen perusteella nostajien keskipainoksi vähän yli 90 kiloa, että anoreksiaa ei näiden tyttöjen keskuudessa tunnettu. Mukaan leikkiin oli ilmoittautunut myös Pirjo, joka syksyllä siirtyi seuraamme edustamaan Vetelistä. Tämä kolmen lapsen äiti kilpaili tyylikkäästi varmoin ottein nuorempiensa joukossa. Sijaksi tuli seiska ja kiloja nousi yhteensä pitkälti enemmän kuin olimme ennen kisaa sopineet.

 Viimeisenä Raution edustajana sunnuntaina kisasi vielä Juhku. Tämä massiiivinen 135 kiloinen "jättiläinen" joutui taistelemaan enemmänkin käsivarren hermoperäistä kipua kuin painoja ja toisia nostajia vastaan. Suurella tuskalla Juha 110+130 pään päälle pakersi ja kipeään käteen lyötiin tuskaa lievittämään kolme SM-pronssimitalia.

 Viiden naisnostajamme joukkueen saatua vielä pronssisen lätkän, jonka Maria kävi pokkaamassa, laskimme pikaisesti puukirkolle saadun 9 mitskua, kun kivikirkkolaisten saalis oli tasan 10. Hyvillä mielin ja ripeästi purimme kisajärjestelyt suuresta hallista alle kahteen tuntiin ja lopuksi jaoimme vielä paikalla olleiden kesken erään sarjavoittajan Huhtahyvät kunniapalkinnon tuotepaketin sisällön, jonka tämä oli urheilutalolle unohtanut. Tosin puhelimitse häneltä siihen luvan pyysimme, olihan kysymyksessä sentään mies, joka ainoana kisoissa 200 kilon rautamäärää pään päälle yritteli tosin täpärästi siinä epäonnistuen. Kun kisakassakin näytti plusvoittoiselta ja arvat ja siskon tekemä keitto oli hyvin kaupaksi käynyt, niin innokkaimmat olivat jo suunnittelemassa seuraavia koitoksia. Minäkin kuulemma saan olla niissä kekkereissä mukana kertoi Leila pikapalaverin tuloksista.

 Doping-ryhmä seurasi tiiviisti myös molempien päivien tapahtuma ja Anu sai tällä kertaa kunnian olla se porukastamme joka testiin kutsuttiin. Näytteet annettuaan tyttö minulle tuumasi, että mitään en oo ottanu. Toivottavasti myös kaikki muut tehdyt testit antavat saman tuloksen, ettei hyvin järjestetyistä kisoistamme jää ikävä jälkimaku kenenkään suuhun.

 

 .

 49536.jpg