Kun on kerran pakollinen tauko liikunnasta, niin pysytään sitten luonnossa ja sen laitamilla. Eilen kävin pitkästä aikaa lukemassa Älypään ketjupalstaa ja löysin sieltä jo lähes vuoden verran mukana olleen, mutta yllättävänkin vähän kommentteja saaneen lauluja joissa esiintyy linnun nimi palstan. Minähän nostin pyrstösulat innosta pystyyn ja totesin itsekseni, että tuohan sopii minulle kuin nokka päähän. Ei se sitten niin helppoa ollutkaan kuin luulin sillä jo "lauletut laulut" läpi käytyäni totesin, että lähes kaikki tuntemani värssythän jo ovat täällä. Sitten muistin Raution koululta ostamani vanhat laulukirjat ja niitä sitten kun selailin ja tutkin lähes tunnin ajan alkoi lauluja kummasti palaamaan mieleen ja vielä kun katselin lintukirjaa läpi miettien olisiko jostakin lajista tehty riimejä niin löytyi vielä muutama lisää.

 Närhen kohdalla tuli sitten "huuhaa" elämys. Tyrvään närhet oli kappaleen nimi ja kävin vielä Googlella varmistamassa, että muistikuva on oikea. Olihan se, siellä se oli listattuna heti Marduusialaisen kissantervauslaulun jälkeen Innasen tuotantoon. Sen sitten kävin jonon jatkoksi lisäämässä joukkoon ja lupasin viestin lopussa palata keväämmällä palstalle takaisin.

 Mutta siinähän kävikin sitten niin, että pää kun oli saanut käskyn lauluja etsiä, niin se jatkoi työtään koko illan ja löysi jostain lähes 40 vuoden takaa tähtitornin asukkaan Pekka Naakan. Yöunethan siinä olisivat menneet ellen olisi vielä tätä nimikaima laulua  käynyt Älikseen rääkäisemässä ennen nukkumaan menoa.

 Naakka on lajimääräisesti lisääntynyt voimakkaasti myös tällä alueella. Autioiden ja hylättyjen maalaistalojen savupiiput ja hormit tarjoavat tälle linnulle paljon pesäpaikkoja. Ja niinhän ne sitten "löysivät" viime keväänä satavuotiaan vanhan kotitalomme savupiipun. Pesintä oli täysin huomaamatonta ja olisi varmaan jäänyt havaitsematta minulta kokonaan ellei siskoni olisi kesäkuun alussa soittanut ja kertonut tulevansa pariksi viikoksi vanhaan kotitaloon lomailemaan. No minähän lähdin innolla taloa lämmittämään puuhellan avulla niinkuin muinakin vuosina. Tuloksena musta naama ja mökki täynnä savua. Ikkunat ja ovet auki siis ja katolle nousu tarkoituksena polttaa hormin nokassa ns. syöttitulet sanomalehdellä, joka on yleensä vihoviimeinen keino saada piippu vetämään. Jäi tulet sytyttämättä, kun nämä nuoret jo lentokykyiset naakanpojat sitten siellä ylhäällä tapasin. Kuusimetrinen hormi on tukossa vieläkin ja kun alkukesä oli kohtalaisen lämmin ei siskollanikaan hätäpäivää ollut vaikkei hellavalakiaa päässytkään virittelemään.

53394.jpg