Eli tunnistamatta jäi tämä loistava ja voimakas ääninen lintunen, joka ei osaamistaan salaillut vaan yleensä kävi hyvin näkyvältä paikalta muutaman säkeen vetäisemässä kuulijan iloksi. Parikymmentä senttiä oli mittaa ja ulkomuoto pyrstöineen toi lähinnä mieleen pikkulepinkäisen, mutta täytyy vielä lintukirjaa selata ja yrittää löytää linnulle nimi. Kyyhkyjä, lokkeja ja varpusia kuului kaupunkikuvaan ja ainakin yhden minareetin huipulla koikkelehti haikarapariskunta.

 Tarhabulbuliksi osoittautui tämä keikkujainen lintukirjan mukaan. Koko, väritys, käytös, esiintyminen ja myöskin laulu osui kohdalleen tuon kuvaamani linnun kanssa. X=Bycnonotus barbatus. 

441547.jpg