Sen verran eilen innostuin aiheesta löytää lyhin tai ainakin jalan kulkien paras reitti kotikylältäni metsien kautta Hiekkasärkille, että tein tänään parituntisen lenkin moottorikelkan ajouraa seuraillen Kärkisestä Kurikkalaan päin. Nyt sujui paljon helpommin opasteiden seuraaminen ja viimeinen 8 kilometriä lienee varsin selkeästi merkitty, koska tästä kyltiltä eteenpäin alkavatkin pian merkityt luontoreitit. Aika paljon oli pehmeäpohjaista hiekkatietä vauhtia pudottamassa ja rasitetta lisäämässä, mutta eipä tässä tarkoitus olekaan mitään helppoja pikku pyrähdyksiä tehdäkään. Sadetta odottelin seuraksi ja vähän siihen varauduinkin, mutta komeasti paisteli aurinko koko lenkin ajan. Korppipariskunnan yllätin matalalta männyn oksalta hauskasti rinnakkain istumasta ja lokkiemo suojeli rajusti kohti hyökäten peltoaukealla olevalla pienellä kalliosaarekkeella piilottelevia poikasiaan. Teeriemo poikineen sitten mäntykankaan kätköissä käytti toista taktiikka ja itse siipirikkoa teetellen antoi jo lentotaitoisille pikku poikasilleen varoitusmerkin hajoittaen pesueensa ympäriinsä pitkin varpuja kasvavaa metsänpohjaa. Yksi sitten naamioitui melkein jalkojeni juureen ja kieltämättä sulautui loistavasti ympäröivään maastoon. Hienoja aiheita olisi ollut hyviä luontokuvia näistä tapauksista napsia, mutta onnistuin missaamaan ne kaikki. Tuo opastetaulu sentään pysyi niin kauan hengittämättä ja hiljaa, että sen sain ikuistettua.

111081.jpg