Ruudun takaa sitä tosin joudun katselemaan, sillä "olo on kuin sekaisella olohuoneella juhlien jälkeen tai juoneella". Onneksi tässä Rautiossakin on kaksi kertaa viikossa terveydenhoitajan vastaanotto ja saan sieltä kolmen päivän "saikkulapun" samalla kun käyn kaupalta faksaamassa bingoilmoitukset ja hoidan postiasiat ja lopuksi vielä pankista kun käyn ostamassa yskänlääkettä, niin voi todeta, että kyllä niitä palveluita vielä löytyy tältäkin pieneltä kylältä.

 Kuinkahan paljon ihmisen lämpö voi vaihdella. Illalla kymmenen aikaan mittasin 39.1 ja aamulla kuudelta alimmillaan 36.1 astetta. Hikosin kuin ojankaivajat ennenvanhaan, kun lämpö tuli yön aikana vauhdilla alas vahvan kuumelääkityksen voimin.

 Ojankaivuusta tuli mieleen Koirajärvenoja, jonka aikoinaan isä tyttärensä kanssa kaivoi läpi kivisen kankaan pelkällä kangella ja puulapiolla. Tarkoituksena oli muuttaa järvi pelloksi tällä kanavalla. Järven pinta kyllä laski, mutta ei tarpeeksi ja umpeenkasvanut suo oli työn lopputuloksena. Säkillinen siemenviljaa oli työn palkka tästä 1800-luvulla tehdystä työstä. Korkeimmalta kohdalta ojapenkalta pohjalle on noin viisi metriä, että aivan pienestä urakasta ei ollut kysymys.

 Tiaisia on ollut paljon tänään pihapiirissä. Levottomina lentelevät kevättä odotellen ja toisiaan takaa ajaen. Välillä kurkitaan pöntön reiästä sisälle ikäänkuin miettien, että joko olisi aika pesue perustaa. Sinitiaisia varsinkin on ollut paljon tuossa parvessa. Punatulkkupariskuntakin pistäytyi päiväruokailulla muutaman auringonkukansiemenen nappaamassa. Kisu tosin keskeytti aina välillä lintujen ruokapuuhat tormaamalla häntä paksuna paikalle kuusiaidan alta. Linnut ovat siihen talven mittaan varmaan tavallaan tottuneet, koska siirtyvät vain viereiselle laudalle kissan kytätessä toista. Tai sitten talven mittaan vain siivekkäistä nopeimmat ovat jääneet henkiin.