Isompaa karttaa kun katselee voisi kuvitella ettei Rautiossa Kärkisen Pitkäjärveä lukuunottamatta, löydy vettä joessa virtaavan lisäksi juuri lainkaan, mutta peruskartan nimistöä kun alkaa tutkia niin järvi nimeen törmää monessakin kohtaa. Aamulla suuntasin auton keulan tutulle tielle ja päämääränä oli Pahajärven laavu ja oikein nuotiopuut tervassytykkeineen matkasi pösön mukana peräkontissa. Varsinainen "erämies" siis olen.

 Muutamia soidinmenojaan viritteleviä ukkoteeriä oli pulputtamassa matkan varrella ja auliisti nämä siivekkäät tarjosivat itseään kuvattaviksi lyyrapyrstöineen, kun tienvarren lähipuihin lennähtivät ohiajoani ihmettelemään. 60-luvulla kerran isä-Veikon kanssa seurasimme Härönnevan peltoaukiolla olevasta ladosta monikymmenpäisen teeriparven suhinaa ja keväistä mittelöä, kun parahiksi ladon suojaan ehdimme juuri ennenkuin parvi pellolle laskeutui.

 Kovin on pieni kooltaan Pahajärvi, tulvan aikaankin pelkkä lampi. Iso-Oja virtaa heti tuossa kuvassa näkyvän koivikon takana ja erään seikkailun matkan varrelle tämäkin maisema osui. Isäni ja Eino saivat ajatuksen eräänä keväänä laskea veneellä täältä sydänmailta Iso-Ojaa pitkin ensin Kärkisjoelle ja sitä kautta ihan Rahjaan ja merelle saakka. Autolla vietättivät veneen Pahkamaantien varteen, josta ojaa seuraillen matka alkoi. Mukaan lähti kolmanneksi myös nykyinen naapurini ja tuleva merimies-Veikko ja kun vettä oli paljon niin ojaa pitkin matka sujui ripeästi ja ongelmitta. Mutta kun saavuttiin joelle ja vastaan tuli Kärkisten kuohuva ja kivinen Myllykoski, niin vanhemmat miehet halusivat veneen varoen köydellä laskea kosken alapuolella, mutta sehän ei silloin nuorelle naapurilleni sopinut, vaan hän vaatimalla vaati, että saa kosken yksin veneellä alas laskea. Luvan sai ja vanhempien miesten varoituksia sen verran kuunteli, että otti sentään kengät pois jaloistaan ennenkuin vene rannasta irroitettiin. Ja sinnehän se paatti kosken kaatui kiveen törmättyään ja vielä särkyi korjauskelvottomaksi. Jäi seikkailijoilta Pohjanlahden ranta sillä kertaa näkemättä. Väsynyt perämies sentään saatiin hengissä maihin kosken alapuolelta. Myöhemmin tämä samainen mies on kyllä sitten suolavettä nähnyt ja haistellut varmasti tarpeekseen.

 Makkaranpaiston ja kahvittelun ohessa tätä tarinaa muistelin. Lintuja ei järvellä aamulla ollut. Läheiseltä Pirttijärveltä kuului kurjen huutoa ja sinne suunnalle suuntaan seuraavan retkeni lähipäivinä, jos mukavia kevätsäitä vain riittää. Kotiin ajellessa välillä vielä vähän kuvailin ja olipa maantien varressa tilhi-kvartettikin sähkölangalla istumassa.

 69373.jpg