Dirhamien kanssa kaupoissa asioitiin. Sata dirhamia on noin kymmenen euroa, että sikäli helppoa oli hinnoista ja palveluista saada tolkkua. Alle yhden dirhamin kolikkoa ei juurikaan liikenteessä näkynyt, kuin leipomoissa niissä kaupoissa joissa asioimme. Alimmainen kolikoista on puolen "damin" arvoinen eli 50 centimestä. Valuutta on suljettu, eli sitä ei saa viedä maasta pois lainkaan. Muutama pieni kolikko unohtui pussinpohjalle muistoksi, mutta arvoltaan huomattavasti vähäisempi määrä kuin yleensä on matkoilta jäänyt näitä numismaattisia pieniä matkamuistoja omiin kokoelmiin. Kolikoille oli nimittäin tarvetta, sillä kerjääminen on aivan hyväksyttävä tapa hankkia elanto itselleen ja vaikka koko suvulle tässä maassa, jos ei ole tarjolla muuta työtä ja toimeentuloa. Oikeasti apua tarvitsevia oli aika paljon, mutta joukossa saattoi liikkua myös kainalosauvoin  varustettuja koijareita, jotka olivat taivuttaneet toisen jalkansa koukkuun viitan alle rampaa näytellen ja rahan saatuaan tapahtuikin ihmeparantuminen ja kaveri juoksi minttuteelle lähimpään kuppilaan leveä hymy kasvoillaan.

441079.jpg