Viime sunnuntain pitkällä lenkillä kuvasin tällaisen vanhan metsään unohtuneen puisen jäkälän kuivauslaatikon. Jäkälää kerätään maasta eli "nostetaan" ja aikoinaan jäkälät sitten kuivateltiin tällaisissa kehikoissa metsässä odottamaan pakkausta ja vientiä Euroopan markkinoille. Tuo loota on lojunut maassa niin kauan, että tämä poron ruokanakin tunnettu kasvi on noussut omia aikojaan nostamattakin laatikon sisälle.

 60-luvulla ja 70-luvun alussa kotosalla näitä naulata naputeltiin todella paljon paikkakunnan jäkälänvälittäjien tarpeisiin ja mietinkin, että voisiko tuo nelikko olla ihan oma tekemä. Kulmatappien perusteella kuitenkin ajatuksen hylkäsin, sillä niissä oli leveyttä sentti enemmän kuin Peurakosken tuotoksissa ja palautuipa siinä mieleen sekin juttu, kun noita kerran olin värkkäämässä ja piti sitten kokeilla saisiko naulan yhdellä iskulla umpeen saakka. En saanut, enkä osunut edes naulankantaan, vaan vasemman käden etusormen kynteen, joka myöhemmin irtosi. Vieläkin tulee vilunväreitä, kun sitä ajattelee. Tein silloin päätöksen, että toista kertaa en vasaralla sormeeni iske ja ainakin toistaiseksi sen olen onnistunut jopa välttämäänkin. 

150787.jpg