Kun nyt kerran tälle linjalle läksin, niin jatketaan sitten samaan tyyliin. Tänään on Kokkolan kisojen miellyttävän jälkipyykin aika, eli mitalikahvit ja nostajien palkitseminen kukin ja pienin stipendein. Kuvassa oleva pronssinen mitali on naistenjoukkuepalkinto ja se kuinka mones mitsku se seurallemme on en todellakaan muista, mutta ensimmäisen SM-tason mitalin, jonka hankkimisessa valmentajana ja huoltajana mukana olin muistan sitäkin paremmin. 

 Mutta eipä mennä vielä siihen aiheeseen. Kahvit on juotu ja kakku syöty ja osa porukasta intoili treeneihin pyhäpäivästä huolimatta. Julia jopa tempaisi enkkansa (18) ilmeisesti kakun antaman energian ansiosta. Samikin  kävi paikalla ja teki tempauksessa kovan 3x70. Markku yllätti ja veti puoliraakana 110 kiloa ja lupasi seuraavissa jv-kisoissa käydä tuloksen tekemässä. Ihmeiden aika ei siis ole ohi.

 Esan kanssa valmentajan urani aikoinaan alkoi puolivahingossa vuonna -85, kauan on aikaa siis, siitä kun aloitin nämä hommat. Esa oli todella lahjakas ja jo seuraavana vuonna poika oli eka kertaa 17-vuotiaiden Sm-lavalla kokemusta hakemassa  Vierumäellä. Siellä ei vielä menestystä tullut eikä vuoden päästä Kuhmossakaan, mutta -88 Helsingin Ruskeasuolla sitten oli onni myötä ja harjoitusta oli sen verran takana, että tuloksena hopeamitsku pojalle sarjassa p17v/60kg. Ei sekään aivan kumartamalla tullut vaan suurta murhetta tuotti ylipaino, jota vielä hetki ennen punnituksen alkua oli lähes kaksi kiloa. Paikalla ei ollut edes saunaa, jonne olisi päässyt hikoilemaan ja ajattelin jo että olkoon, nostakoon poika sarjaa ylempänä jossa tosin sijoitus olisi kovemman tason takia heikennyt monta sijaa. Liiton puheenjohtaja Salakan Jussi sitten sattui olemaan paikalla ja hän oli sitä mieltä, että kannattaa se ainakin yrittää painonpudotusta. Pojalle siis vaatetta päälle reilusti ja ulos kesäkuun aurinkoon hölkkäämään ja Ruskeasuon hallia kiertämään. Ja niinhän se paino siitä sitten kohdalleen saatiin ja meni jopa sata grammaa allekin kuudenkympin ja kun nostotkin Esalta hyvin rajusta rääkistä huolimatta onnistuivat niin kotiintuomisina oli seuramme ensimmäinen SM-tason mitali, väriltään hopeinen ja ainakin minulle ikimuistoinen.

  58602.jpg