Peruskartalla tulee usein iltaisin "vaelleltua" pitkiäkin taipaleita oman kylän lähimetsissä miettien että mitähän tuonkin ojan tai kankaan laidasta löytyisi. Tässä pikku otoksessa kartasta Kalajoen ja Alavieskan rajamailla näkyy pieni suorakaiteen muotoinen merkki joka tarkoittaa ihmisen tekemää rakennusta, mutta ei jatkuvassa asumiskäytössä olevaa. Tänään innostuin asiaa tutkimaan ja ajelin autolla Härönnevan peltoaukeaan kupeeseen, tarkemmin sanottuna Ymmyrkäisiin ja lähdin vanhaa talvitietä seuraten kohti tuota noin kolmen kilometrin päässä olevaa "laatikkoa". Ikuna ei ole tullut tuolla suunnalla metsässä liikuttua, joten kartta ja kompassi olivat mukana suuntaa antamassa ja tietä näyttämässä.

 Hyväkuntoinen ja kovapohjainen metsätie veikin liki pari kilometriä kulkijaa eli seurasin vain mustaa katkoviivaa joka tosin ei kartan tässä osassa näy. Tien loputtua löytyi avuksi hyvin avoinna olevaa tilan- ja kylänrajaa, eli punainen paksumpi katkoviiva neuvoi  nyt tietä ja ihan loppuvaiheessa vanhat metsäojat veivät jo noin parin sadan metrin "laatikosta" ja pikku polku veikin suoraan perille ojan varresta ja vanha hirsikämppähän sieltä paljastui männikkökankaalta. Kartalla yksi senttimetri vastaa 200 metriä luonnossa ja ilmakuvat joiden perusteella kartta on piirretty on otettu vuonna 1974 eli tarkkana sai olla noiden sinisten viivojen kanssa koska ojituksia on sen jälkeen tehty alueemme metsissä runsaasti.

 Metso oli kämpän pihassa tepastellut ja suuret jälkensä jättänyt kiven kupeeseen ja vielä pikku "käyntikortinkin" kaupanpäälle. Hätä sellaisen oli ilmeisesti päästänyt, kun varmaan lähti alta pois minun paikalle saapastellessa. Käpytikka päästeli kimeitä huutojaan metsässä ja pari hömötiaista lauleli vienoja sävelmiään. Koiran haukku kävi myös kankaalla. Taisi olla ketunpyynti meneillään ja ojan jäällä risteävistä jäljistä toiset olisivat voineet hyvinkin Repolaiselle kuulua. Liki parituntinen metsässä vierähti hyvässä talvisäässä. Ei satanut, eikä paistanut. 4 astetta pakkasta ja vähän virkistävää itävinkkaa kasvoja punottamaan ja eipä tarvitse enää mietiskellä tuon pienen karttamerkin merkitystä.

 Pari tuntia lenkin jälkeen kutsui vielä punttisali J+J lähtivät seuraksi ja muutamaa pientä nostojen  yksityiskohtaa katselimme kameran näytöltä, kun eilisen  kisan jälkeen tytöt saivat taas sylikaupalla neuvoja ja kommentteja nostojensa parantamiseksi. Omia nostojani ei videoitu. Olivat nimittäin sen verran raakoja suorituksia. Raakana oli myös Timppa rautaa kohtaan. 3x160 ja sarjaenkka 6x150 olivat paperia miehelle tänään penkistä punnertaen.

 

343210.jpg