Bingonpyörityskeikan jälkeen kävimme nuorison kanssa kevätillan jo hämärtyessä yöksi nuotioimassa vanhalla sysimiilunpoltto paikalla joen rannalla makkaroita ja kahvia nautiskellen. 50-luvulla on viimeksi miilu paikalla ollut kytemässä ja häkäpönttöautoihin tarvittavaa hiiltä tuottamassa. Tuolla samalla kankaalla oli aikoinaan myös paja, jossa itsekin sain pikkupoikana olla palkeita lietsomassa silloin kun rautaa siellä takomalla muokattiin.

 Pajan paikalla kasvaa nykyisin horsmaa ja nokkosia. Luonto valtaa takaisin nopeasti reviirinsä, kun rakennukset lahoavat ja rapistuvat. Luonnon voiman koki aikoinaan karusti myös kosken rannalle sahan perustanut isäni pappa, jonka rakentaman sahalaitoksen kevätjäät  pahoin rikkoivat. Loppui raamin rouskutus ja kantin ulina sillä paikalla ja koneet siirreettiin 200 metrin päähän joesta nykyiselle paikalleen pois tulvivan joen armoilta.  

74064.jpg