Lauloivat hömötiaiset kuorossa tänään, joita muös pakkastiitisiksi "vanha kansa" aikoinaan kutsui, kun iltapäivällä lähdin tarpomaan kahdeksan kilometrin lenkkiä, jolle aikaa varasin 70 minuuttia. Vähän oli nilkat jäykät ja puolen tunnin jälkeen oikean jalan polvitaivetta vihloi jonkin aikaa, mutta reippaalla tahdilla ja tasaisella vähän vajaalla 130 sykkeellä lenkin suoritin. Perusreittiä ehdin hyvin Mustanevan liittymän ohi ja metson polkeman käkkärämännyn luona oli sopiva uupparin paikka. Eväänä oli matkassa kuusi vadelman makuista glukoositablettia huolehtimassa tasaisesta energia tarpeesta. Puolen matkan jälkeen rämisi känny taskussa ja Kalajaskan sihteeri kertoi SM-kisojen  ennakko- juttumateriaalini saapuneen sähköitse perille Kunen koneelle Ylivieskaan ja olo helpottui kummasti, kun asia oli kunnossa. Pakersin sentään juttua aamupäivällä toista tuntia takkahuoneen nurkassa. Vetelin Pirjo vielä soitteli ja kyseli kisa-aikataulua ja kauppasipa minulle kuppaustakin lääkkeeksi kun kerroin kohonneen verenpaineeni takia säännöllisillä kävelylenkeillä käyväni.

 Hyvä että jutun aamulla kirjoitin ja lähetin sillä lenkin aikana oli kotomasiina tilettänyt jumiin oikein kunnolla eikä suostunut enää netti-yhteyttä kytkemään.

 Leilan serkulla kyläilemme nyt sitten iltasella Untisentanhualla ja kun salkkarit alkoivat niin tormasin auki olevalle koneelle blogiani täydentämään.