Eilisen illan pikku pakkanen  oli kiristynyt miinus kahdeksaan ja kevyet lenkkarit vaihtuneet miehellä joka paikan action-manin toimintajalkineiksi eli kolme kiloa painaviin (niinku yhteensä) metsurin turvasaappaisiin. Auringollakin oli halu taivaanrannan takaa vähän itseään keskellä päivää esitellä, mutta kevään lupausta kelmeä elämän ylläpitäjä ei vielä säteillään lupaillut.

 Vanhaa hakkuumiesten taukotupaa ja syksyisten puolukkaretkien kahvinkeittopaikkaa lähdin etsimään tänään oikein eväiden kanssa. Sen verran oli jäänyt haittaamaan pari pikaista hukkareissua noille kivisille kankaille. Kunnan metsän raja antoi sen verran suuntaa, että vanha harmaa rakennus tällä kertaa löytyi pienen pyörimisen jälkeen. Hyvin sulautui luontoon ja maisemaan mökki ja velä uhmasi vesikattokin painovoimaa. Välikaton laita vain oli hullummin, kun sisälle kurkistin. Hirventaljat, vanha Eiffelin etuistuin, poka, kirves ja mustakylkinen pannu olivat paikallaan ja lapio vartosi porraskiven vieressä käyttäjäänsä.

 Varoen suljin oven ja annoin kaiken olla ennallaan, muistellen Pirttijärveä kohti kävellessäni kuinka kossiporukalla aika monta vuotta sitten mopoilla tuonne kämpälle ajelimme ja ihan yökuntiin ja eväitä oli silloinkin moneen tarpeeseen.

 Paikoin oli vielä vanha hakkuupolku hyvin näkyvissä ja metsän keskiosan männikkössä kuului ihan talousmetsän huminaa. Pirttijärvi oli sopivasti jäässä ja lumeton ja kävin joutsenten lammen tarkistamassa nyt kun sinne hyvin pääsi. Kelopuut antoivat raamit ikipetäjälle kuvaajaa varten ja  hetken vielä istuin vanhassa meijerin metsässä sylin täyteisen kuusen juurella. Korppi korahteli jossain auringon suunnalla omiaan ja tikka kapisteli rämeen laidassa pikku kelopuun tyvellä syötävää etsien.  

331293.jpg