Retkeä hidasti ja viivytti metsätiellä keekoillut ukkometso, joka koetti soida ihan tosissaan ja ymmärsihän sen kun huomasin että puun oksalla istui mahdollinen tuleva morsian.

Retkellä poikkesin pikku mökillä, jolla olin viimeksi käynyt 90-luvulla. Paperisella vanhalla peruskartalla mökki on merkattuna, mutta netin karttaselain sitä ei paikantanut. Joka tapauksessa siellä se edelleen oli missä pitikin. Mökki on yksityinen joten sijainnista en lähde enempää kertomaan.

Paistinpannussa oli vähän ajan patinaa ja siitä tuli mieleeni Tuomaan Paavon lätynpaisto aikoinaan Halameen kämpällä, jossa Paavo oli yhtenä hakkuumiehenä. Mies paistoi iltasella ison kasan lättyjä itselleen, joku kavereista oli vaan vaihtanut sokerin tilalle suolaa ja sitähän mies sitten laittoi lättypinoonsa joka väliin. Kun homma oli valmis Paavo otti koko läjän käteensä ja haukkasi suuntäyden suolatusta pinosta ja loppu onkin sitten painokelvotonta tekstiä.. ( hyi stn.. )

Kahvittelin ja söin eväät tässä kuusikkokankaan laidalla. Nimesin paikan Kuukkelimetsäksi. Jotenkin voisi kuvitella että nuo vanhat naavaiset kuuset tuota erämaiden kaunista lintua voisivat houkutella.

Mihinkähän sitä seuraavaksi lähtisi? Tiet ja polut eivät Suomen metsistä kävelemällä lopu.

Mutta on se komea ilmestys tuo keväinen metso pyrstösulkineen ja linnun kunniaksi kauniiksi lopuksi soimaan Ukkometso.

( Klikkaa kuvaa )

.